Viäkää ei oo kuulunu pihaustakaa työhaastattelun lopputuloksesta, ainakaa mulle asti. Ja luulis ny ettei kellekkää muullekkaa? Tai no ainaki sitä aattelis että jos ny enää kaharen tyypin välillä arvotaan, ni kunhan tulos on selevä ni kai siitä kummallekki ilimotetaan suunnilleen samaan aikaan eikä niin, että arvonnas päävoiton kuitanneelle tierotetaan heti ja hopiamitalistille soitellaan sitte kunhan jaksetaan?

Tänään ei sentäs oo enää ihan niin paljoo hermostuttanu tää orottelu ku eileen ja toissapäivänä. Jännitys on vaan korvautunu vitutuksella. Eileen puhelin soi kolme kertaa. Enste soitti Rami, mutta ennenku olin nähäny soittajan nimen, pukkas tuskanhikee ottalle. Napisin puhelimeen, että olis paree olla kans jotaki asiaa ku orottelen ihan muunmoista puhelua, ja sitte puhelu katkes kesken Ramin oletetun asian ni äijä varmaan luuli että paska hapannaama ämmä siä lyöö vaan luuria korvahan. Sitte sain myöhemmin kaks puhelua ourosta numerosta ja olin aiva syränhalavauksen partaalla, että "Joko ny, joko?!" Mut vitut, ensin mua aharisteli lehtikauppias ja toisena joku galluppikyseliä. 

Tänään puhelin ei oo soinu sitte ensimmäästäkää kertaa. Ramiki unohti aamulla luurinsa kotio töihin rientäesänsä ni ei tarttenu senkää soittelujen tähäre syöksyä puhelinta kohore ku mikäki kotipesähän kiiruhtava pesäpallisti.

Huokaus. Jos pääsiäänen oli täynnänsä mukavaa touhua, kaveria, sukulaasia, hyvää syömistä ja yhtenä ehtoona jopa pikkuusen kohtalaasesti ämpärikaupalla hyvää juomistaki, ni sen kaiken leppoosan elelyn päälle oon tällä viikolla lyöny varmaan kaikki ankeistelun maailmanennätykset. Tosin se erellinenki ME oli jo mun omis nimis. Kakarat on kipeinä, kämppä on täynnä paskaa, kaikki nukkuu huonosti, tänään astuin ensimmäästä kertaa kolomeen päivään uluko-ovesta pihalle sen verta että kävin kuskaamas yhyren kirjeen postiin, huomenna tarttis vääntäytyä työkkäriin ku menin sen työnhaun uusimisen töpeksihin ja ääh... vituttaa vaan kaikki eikä huvita teherä mitää. 

Mistähän viä vois rutista täs ny samalla vaivalla, ku kerta rupesin tänne taas kiriottahan ja valittahan? Jos en muuta keksi, ni kai sitä vois urputtaa, että voi helevetti ku en keksi enempää valittamisen aihetta!

Onneks huomenna on perjantai, vaikka eipä se ny yleensä oo paljo maanantaita kummempi. Paitsi jos huomenna sattus tuleen eräs hartaasti orotettu puhelu... ja jos siitä puhelusta seurais hartaasi orotettu käännekohta elämään...