Heti kättelys mainittakoot, että mulle ei oo viä ilimotettu, kuinka sen työpaikkahommelin kans kävi, et jännitettävää piisaa. 

Mut muuten päivä onki ollu ihan perseestä. Enste viimme yön unisaldo jäi noin neljään tuntiin ku Sisu räyhäs alakuyöstä kolomatta tuntia. Päivän mittaan ilimeni, että ainaki Urhon nokka vuotaa taas, eli kohta on molemmat kakarat flunssas. Erellisestä taurista kerkis kulua tällä kertaa jopa meleki kolome viikkoo!

Sitte tajusin, että oon unohtanu uusia työnhaun työkkäriin. Mun olis sinne pitäny soittaa jo viimme torstaina, perkele! Eli täs kerkiää mennä meleki viikko, miltä ajalta menetän päivärahat. Ihanku olis varaa ryssiä pennin pyörylääkää, aaargh!

Ja tosiaan, tänään ei ainakaa viä selevinny, että onko mun muutenkaa lähitulevaisuures aiheellista lopettaa (tai eres keskeyttää) työkkärin kans asioimista. Koko päivän orotin puhelinsoittoo, ja sainki pari kohtuullista sydäriä ku puhelin soi pariinki kertaan keskellä päivää, mutta soittajat vain oli vähä vääriä. 

Musta tuntuu jo, että se toinen hakija on tietysti saanu sen työn ja sille on ilimotettu ehkä jopa jo ennen pääsiäistä, sitte ne on aatellu että ei ny pilata huonoilla uutisilla sen toisen pitkää viikonloppua ja eikä sillä ilimottamisella ny varmaan mikää kiirus muutenkaa oo, keskitytään ny mieluummin siihen tyyppiin kelle se työ annettiin ja niin erelleen...

Vituttaa. Ei tietysti pitäsi märehtiä ennenku on ihan varma, kuinka sen työnhaun kans käy, mutta ei vaan mahara mitää, että ku hetken jo varovaasesti täs on leikkiny ajatuksella, että mitä jos tää vituttava kotiäitilaahustus loppuiski jo vähä ennemmin mitä osasin kuvitellakkaa, ni tottakai se ottaa aivoon, ku astahtaa maan pinnalle ja totee, että ehkei tästä ookkaa ulospääsyä ennenku joskus syksyllä. 

Voi ku tuo mun nuorimmaaseniki olis jo joku lähemmä kolomivuotias! Se on ny niin raivostuttavas iäs, ku joka paikkaan pitää kiivetä, joka kaappi ja loota pitää pemottaa, mikää järkipuhe ei mee kaaliin, mitää ei saa rauhas tehtyä iliman, että jätkä joko tunkee mukahan "auttaan" taikka sitte se käyttää tilaisuuren hyväks teherä jotaki kiellettyä kun äiti koittaa keskittyä hetken johki muuhun. Ja loistavia ideoita tietysti syntyy pääs muutenki jatkuvasti: tänään Sisu puri mun paitaan reijän! Oikeen pala kangasta jäi roikkuun jätkän hampaitten väliin! Onneks mulla oli vaan tämmönen vanaha rönttäpaita päällä, mutta olisin mä sen mieluusti säilyttäny vähemmän reikääsenä. 

Jotenki kuulostaa taas mukavan levottomalta menolta molempien muksujen kammareis. Urho inajaa ja yskähtelee, Sisu puolestaan pelekästään inajaa. Kai se tekee niinku eileenki, että just ku mä oon menos maate, se rupiaa huutahan ja jatkaa sitä noin kolomanneksen siitä ajasta, minkä mä kuvittelin nukkuvani. Tai sitte se kyllä rauhottuu sylihin tai sängylle mun viereen, mutta kun koitan nostaa jätkän häkkisänkyyn, mellastus alakaa uuresta!

Oli siis vähä lyhyehkö tuo plusmerkkisten tapahtumien osuus tänään, joskaan tietty tota yhtä hyvää uutista mitenkää väheksymättä. Mut muuten on vaan tänään ollu niin väsyny, jännittyny ja kyrpiintyny olo, ettei oo hirveesti jaksanu pistää ripaskaksi onnesta. 

Huhtikuu on yleensä ollu ihan hyvä ajanjakso. Ei tätä ny viä oo menny ku vajaat kaks päivää eli viä tää kuukausi kerkiää näyttään kyntensä, mutta ei tää alaku ny viä ihan vakuuta?!