Emmä teistä muista tiä, mutta mun mielestä on jotenki hirveen puhuristavaa, ku saa heittää jotaki vanahaa tavaraa pois. Mä innostuin tos vähä aikaa sitte käymähän vähä läpi mun vaatevarantoja, ku kaapit ja laatikot mukamas pursus lumppuja, mutta takuulla niistä ei ollu käyttökeleposia ku murto-osa. Kävin vinttiä myöre läpi kaikki mun kuteet, heittelin toivottomat tapaukset roskiin, osan dumppasin jonku pelastusarmeijan riesaksi ja muutamaa vaatetta päätin epätoivosena kaupitella Facebook-kirpparien avulla. 

Sanotaan, että jos vaate lojuu kaapis käyttämättömänä yli vuoden, ni sitte on sama vaikka heivais sen pois, koska tuskin sitä tulee sittemminkää käytettyä. No, mä oon sikäli vähä eri mieltä, että mulla on kyllä kaapis ihan jopa sopivia juhulatamineita joita ei oo käytetty varmaan muutamaankaa vuoteen, mutta ei se johoru vaatteen huonouresta vaan juhulien vähäisyyrestä. Mutta arkisempiin rytkyihin tuo vuoden sääntö varmaan pätee paremmin. Paitsi jos huomaat kaappia siivotes yksinkertasesti unohtanees, että ai jaahas mulla oli tämmönenki vaate, miksen mä oo käyttäny tätä ikuisuuteen?! 

Hävitysvimman kohteeksi joutu myös petivaatteet. Yks epämääräsen kokonen, kotikutonen täkki jouti mennä ja sitä peittoo varte räätälöiryt pussilakanat muotoutuu mun mamman käsittelys pienemmiksi, jotta ne sopis jatkos muksujen peittoohin. Heitin suolle myös pari vanahaa tyynyä sekä jotain kauhtuneita liinavaatteita, sekä yhyren päiväpeiton, koska sille ei enää ollu sopivan kokosta sänkyäkää.

Niin, poistoon lähti myös vanaha sänky ja tilalle tuli vähemmän tilaa vievä vuodesohova. Lunasteltiin semmonen Ikeasta ja niinpä pääsi äijä kerranki moneksi tunniksi kunnon sänkyhommihin, ku sai puoli päivää nysvätä vuodesohovaa kasahan about tulitikun kokosista päreistä. 

Aikamoinen kasa erinäköstä vauvatavaraa kans odottas jatkokäyttäjäänsä, ja melekein vois luulla että mulla on joku perheenlisäystä enteilevä pesänrakennusvietti päällänsä, mutta joo EI OO PELEKOO, toivon vauvakamppeitten löytävän käyttäjänsä jostain muusta perheestä. Tarttis vaan vähä tehokkaammin jaksaa markkinoira niitä tua netin ihimemaailmas, mutta jos sitte syssymmällä... Ramin kesäloma on jo ihan nurkan takana, ni emmä ny mitää kaupantekoo kerkiä sinä aikana harrastaan. Syksymmällä mä tietysti sanon, että kääk, mä teen päivät töitä, en mä jaksa mihkää nettikirppiksiin syventyä...

Mut jos jotain on tullu hävitettyä, ni tottakai jotaki pitäs saada myös tilalle. Mä en yksinkertasesti suostu meneen mihkää uuteen työpaikkaan, ellen mä saa henkiseksi tueksi ittelleni edes paria uutta vaatetta! En oikeen tienny, olisko pitäny itkee vai nauraa, ku esimerkiks mun paitoja kollates joka toisesta sai todeta, että "no joo tää on kyllä aika kulahtanu/reikänen/puosta, mut ehkä tätä ny jonain kotipaitana kehtaa pitää, siis jos on pimeetä..." Mut ei edes vannoutunu kotiäiti tartte semmosta määrää KOTIrettuja, mitä mulla on, ja jos mun kotonaoloaikani kohta radikaalisti vähenee, ni ehkä pitäs satsata muutamiin uusiin kuteisiin, vaikka niistäki toki ennemmin tai myöhemmin tulee niitä surkuhupaisia kotivaatteita. Mut sitte on taas hyvä syy heittää vanhimman pään kotivaatteet menehen ja mennä kauppahan hakeen uusia...