Eileen pistin postiin keon lappuja, joilla vastaanotan opiskelupaikkani AMK:s. Tänään mulle soitettiin sieltä paikasta, mihkä hain töihin huhtikuus, mutta mistä ei sitte ihan tärpännykkää. Olis ollu neljäksi kuukaureksi tarjolla kemistin hommia alakaen syyskuulta. 

Tuo oli ny sitte jo toinen lyhkänen homma, millekkä täyty sanoo kiitti mut ei kiitti, koska kerta opiskeleen pääsin ni täytyy se ny jotenki alakuun saada jos vaikka tulis joskus valamistaki. Mä olisin päässy joskus elo-syyskuulla kuukaureksi tai pariksi johki viljalabraanki töihin, mut sen mä tuos jo vähä aikasemmin peruin, ku tuli tieto opiskeleen pääsystä. 

Minkä takia kaikkien tapahtumien on pakko tunkee aina samaan klimppiin?! Oliski nuo hommat ollu ajankohtasia vaikka talavella tai keväällä! Tai olispa ollukki kysees jotain vähä pitempiä työn paloja, eres puolen vuotta!

Yhyren haastattelun tuloksia mä viä orottelen. Pelin piti olla selevä jo, mutta sitte ilimottivat, että kesälomien takia rekrytointiprosessi venahtaa elokuulle. Orotan siis, että pääsenkö haastattelus toiseen vaiheeseen vai ei. Jotenki tuoki taas sopi niin hyvin konseptiin, ettei haastatteluhässäkkää saatukaa päätökseen mun näkökulumasta sopivaan aikaan, vaan että pitää ny sitäki viä sitte jännätä, vaikka on jo ilimottautunu opiskelijaksi. Vaikka mitä jännäämistä siinäkää ny sitte on, en mä sitä työtä kuitenkaa saa tällä tuurilla...

Tää tympäännys on taas aika käsinkosketeltavaa laatua. Mitä mä ny muuta oonkaa orottanu elämältäni viime aikoona muuta työpaikkaa, ni sitte niitä sais just semmosella hetkellä, ku ei sovikkaa! 

Mä en usko semmoseen paskaan, että muka ihimisten kohtalo olis jotenki ennalta määrätty, mutta vähitellen täs alakaa tuntua siltä, että tähtiin on raapustettu mun nimen alle titteliksi "ikuinen epäonnistuja työnsaannissa".