Yllätys yllätys: mä aijon taas jaaritella meirän muksuusta ja siitä, mitä huikeen jännittäviä erikoistaitoja ne nykyään osaa! Sori vaan keitä ei kiinnosta, mut tää ny vaan sattuu oleen mun elämää ja mun elämästä tää ploki noin niinku muutenki pääasias kertoo, ni koittakaa kestää. Tai ettikää mielestänne lujettavaa jostain muolta. 

S'on kuulkaa jännä juttu etenki tua Facebookin ihimeellises mailmas, kuinka siä enste tyypit haalii ittellensä liudan FB-kaveria ja seuraavaksi ne alakaa rutajaan, kuinka ne niitten kaverit kiriottelee siä ihan vääristä asioosta! Ja siis mikää ei oo niin väärä asia, ku kiriottaa omista lapsistansa. Se on siis oikeen huutava vääryys, ku joku "aina" jaksaa jauhaa muksujensa eresottamuksista, siis eihän sellanen kiinnostaa "ketää"! Arvata sopii, onko näillä rutisijoilla yleensä omia lapsia ;)

Mut tosiaan oon huomannu sen, että mistää muusta teemasta ei kyllä muuten ikänä pukahretakkaa, ei vaikka joku olis tosiasias kurkkuansa myöre täynnä jonku tyypin urheilusuorituksilla repostelua, tai jos ei vähääkää kiinnosta, minkähän väristä paskaa jonku toverin lemmikkikissa/-koira/-paviaani on tänään päästäny, tai jos tekis mieli täräyttää jollekki omia poliittisia taikka uskonnollisia näkemyksiänsä tuputtavalle, että turpa kii tai se turpoo kii... mut ei, sehän on vain elämää ja huvinsa kullaki, mut jos kertoilet lastes kuulumisia ni voi jumaliste sillä muutut kyllä monen mielestä koko Facebookin epäkiinnostavimmaksi tyypiksi, lapsista kertoileville pitäs perustaa ihan oma Facebookki tai vaikka oma planeetta! 

No joo, sillon ku ei ittellä ollu lapsia, ei sillon muakaa ny kauhiasti kiinnostanu, mitä muitten lapset oli viimme aikoona oivaltanu ja myönnän kyllä useestikki ihimetelleeni sitä, että mikä jeesus siinäki on, että ku joku saa lapsia, ettei se sen jäläkeen enää välitä juuri muusta jauhaakkaa ku jostain lapseen liittyvästä. Ny kun on vähä jonkunäköstä hataraa näkemystä kolikon toiseltaki puolelta, niin voin vaan sanoo, että ei muutaku tehkää peräs ja ihimetelkää sitte, kuinka ison siivun ajatuksista, vapaa-ajasta ja koko elämästä muksut lohkoo ittellensä ;) Tiä vaikka vähä yllättyysitte. Niin mullekki kävi.

Niinpä tuun jatkoski ilahruttaan Facebook-kaveriani sekä tän plokin lukijoota näillä (v)ihastuttavilla jutuulla, kuinka meirän mukulat teki taas jotaki tosi omaperäästä, et jos ei ny ihan ensimmäänen kerta ollu laatuansa ihimiskunnan historias, ni ainaki ensimmäänen kerta täs huushollis - mikä sinänsä on omasta mielestä vähintään yhtä ihimeellistä. 

Tulipa ny pitkä mäkätys ennen varsinaasta asiaa (niin mikähän olikaa tän kiriotuksen päätarkootus, köh köh), munhan piti lesoilla poikain uusimmilla kotkotuksilla.

Sisu osaa aika mukavasti puhua. Ja joka on kuullu sen sopotusta ihimettelee varmaan, että mitenkä mä kutsun sitä "puhumiseksi", mutta mä vertaanki Urhoon, kun se oli samanikänen. Sen puheen kehitys ku oli jonku verran verkkaasempaa. 

Lisäks arvatenki Urhon innottamana Sisu tuntee jo numerot 0-9, ainaki suurinpiirtein :D Urho oppi numerot ja kirijaammet omatoimisesti lasten leikkitietokoneen avulla vähä päälle kaksvuotiaana, ja saman pelivehkeen kans leikkies Sisuki niitä on oppinu, ja tietenki ku isompi häärää erellä ni mitäpä ei pienempi tekisi peräs. 

Sisu on lisäks ihan uskomaton keksiin kaikenmoisia jekkuja. Me kutsutaanki Sisua Källipoijaksi siitä hyvästä. Emmä ny tiä osaanko mä kauhian hyvää esimerkkikälliä tähän ny heittää, mutta tän ehtoon iltapalan syönti oli meleko kuvaavaa touhua. Ensinnäki Sisu karkas syöttötoolista noin sata kertaa, sitte se kiipes tuolille takasi noin 99 kertaa, välis mä jopa pöyrän alle sohin lusikalla että sain jotaki meneen jätkälle suuhun asti. Sitte annettiin Sisulle syötäväks vähä muroja ihan kuivina, ni tämäpä neuvokkaasti tiputteli ne maitomukiinsa. Lisäks syöres on hauskaa ottaa huikkaa, oli kysees sitte mikä tahansa kippo, ruokalautanen taikka jukurttipurkki. Ja kaikenlainen yleinen pikku ärsyttäminen ja pelleily on Sisun mielestä ihan parasta. Välillä se källittely jaksaa naurattaa myös mua, mut välillä vähä vähemmän. Mut koska Sisu on jo syntyjänsä ihan ku minkäki Jekku-Petterin näkönen, ni mitä muuta siltä voi orottaakkaa :D

Sisu opettelee hyvällä höngällä juomaan tavallisesta mukista. Tänään just kehuskelin ruokapöyräs, että eikähän saada kohta heivata nokkamukit helevettiin - ja seuraavalla sekunnilla Sisu jo pillas mairot pöyrälle. Okei, orotellaan viä vähän aikaa... 

Entäpä Urho? Se oppi tällä viikolla pukehen ittellensä sukat jalakaan :) Iski oikeen joku totaalinen omatoimisuuren puuska päälle, ku heti menestyksekkään sukkien pukemissession jatkeeks olis pitäny saada laittaa myös takin vetoketjua kiinni ihan itte, mutta äitin täyty kyllä viä vähä jeesata sen kans, että saa ne vetskarin vastakappaleet alakupäästä toisihinsa kii. 

Yhtä Ramin kaveria oli kovaa huvittanu Urhon tapa puhua sekasinsa mun ja Ramin murteita. Esimerkiks ku Urho menee kumohon, ni se ilimottaa, että "Mä kaatusin" ja päiväkorista lähties se kailottaa, että "Lähäretähän ny kotia!" 

Ja sitte se hämmästyttävin (oikeesti) taito: Urho meinaan melekeen osaa lukia! Okei, kyllähän meistä jokaanen "melkein" osaa ja tekee mitä tahansa, kuten mä melekeen oon tosi ahkera siivoohon (ja muutenki) ja melekeen musta olis vaikka Suomen presidentiksi. Mut siis aiva tosis, poika tunnistaa meleko valikoiman ennalta tuttuja sanoja. Tänään se ilimotti yhyres tienristeykses, että "tua lukee Ruskontie", eikä me sitä kylttiä oo sille opettanu, mutta ku se tietää muuten sanat "tie", ja "Rusko", ni osaa yhyristellä tuttuja sanoja. Tuo ns. lukeminen siis perustuu ihan sellaseen sanojen tunnistamiseen ulukonäön perusteella, et ihan ei oo viä hoksattu sitä perimmäästä ideaa, että mitenkä ne ouronki näköset sanat saaraan aukeehen. 

Et semmosia kullanmuruja. Anteeks ny vaan niille ketä tämmönen paapotus vituttaa, että ku mun elämäs on itteni lisäks myös muita tärkeitä tyyppejä :D Vaikka toisaalta, jos joku niin saatanasti näitä muksustooreja inhoo, ni eikähän semmoset oo tän plokin hylijänny jo sata vuotta sitte, ni helevettiäkö mä tää anteeks pyytelen ;)