Kelien puolestahan täs vois laulella vaikka että "No onkos tullut kesä", ja mielikuvaa vahavistaa viä kämpän vallanneet kusiaaset (en tarkota ny lapsia), ei vissiin oo tarpeeksi kylymää että ne vaipuus johki koomahan vaan ny ne perkeleet jyllää pitkin huushollia niinku olis kevät kukkeimmillaan. 

Mut joo. Jouluki tuos mennä vilahti, tai no miten sen vilahruksen kans ny ottaa, oon ollu töistä pois viikon (plus yks päivää) ja tuntuu siltä ku olis ollu vapaalla jo vaikka kuinka kauvan! Ja tuo on siis sellanen hyvänlaatunen tunne, ei suinkaa sellanen että pää hajoo, haluan takasi töihin huilaahan!

Meirän joulus oli meleki ku usiampi aatto putkeen, ku enste se varsinaanen aatto vietettiin Ramin porukootten kans, sitte joulupäiväksi suunnattiin Isojoelle ja tottakai joulupukki oli hajamielisyyksisänsä sinnekki jättäny osan lahajoosta ja seuraavana päivänä saatiin viä kaveri muksuineen kylähän, että on piisannu vilskettä. 

No sitte perjantaina menin Ramin kans mökille kaharestaan yöksi, lämmiteltiin enste mökkiä, sitte saunaa ja lopuuksi paljuaki ja lilluteltiin sitte onnesamme Karvianjoesta pumpatus tuluvavetes. Onneks ei siä pimiäs niin nähäny, että oliko kuinkaki sameraa vettä. Yöllä mun tuli vähä huono olo, nousin ihan keskellä yötä ylähä ja kävin vähä pihalla kakomas kurkkuani, ku tuntu että laatta tulee justiinsa. Kirosin, että ehkä olis voinu siitä iltapalaksi nautitusta, pekonilla ja kananmunalla peitellystä patonginpuolikkaasta jättää eres puolet syömättä, enkä tienny oliko se yletön suklaansyötikää ollu mikää aiva välttämättömyys. No, pahin yökötys meni ohi ja ku aamuste kävi heri herättyänsä ulukohyyskäs vähä istahtamas, ni aattelin, että siäpähän ny on neki jouluruuvat, patongit, pekonit, kananmunat, suklaat sun muut muuntumas mullaksi ja that's it. 

Mut ei se sitte ollukkaa ihan niin simppeliä. Ehtoosti tuli maha kipiäksi ja seuraavana yönä oliki sitte semmonen ykäpaskashow että voi ristus. Meirän piti sunnuntaina lähtiä ajelehen kotio päin, mutta mun ei olisi kyllä tullu automatkaamisesta mitää, ellei olisi halunnu käyrä josaki puskikos kyykkimäs tihkusatees noin vartin välein... 

Eli tänään en kyenny viä palaahan töihin, ja on täs maha viäki sen verta sekaanen, että oon pois viä huomisenki. Tänään oon jo sentään vähä saanu syötyäki jotaki, eli ei oo semmosta oloo että ruuvan ajatteleminenki saa meleki yrjööhön, mutta sitte ku tonne pakkiin vähä koittaa varovaa tiputella jotaki ravintoo, ni kohta alakaa taas epäilyttävä mylläys ja kipristely. Täs ei ny voi oikeen muuta ku loikoo viä huomisenki kotona ja toivoo, ettei tämä tarttusi kehenkää muuhun. 

No, jos tästä saatanasta pitää jotaki positiivista keksiä, ni ainaki sai joulun järkyttävän syöpöttelyputken poikki ja laakista. Muutenki on koko syksy ollu yhtä nousukiitoo, jos sitä vaakan lukemalla mitataan, ni suunnittelin jonkumoista ruokatapojen kohennusta ens vuodelle. Tästä ainaki saa hyvän aluun, ku ei tee mieli syörä yhtää mitää, ei edes niitä kirottuja herkkuja, joillekka mä normaalisti oon turhanki perso. 

Mulla on jo pieni "uudenvuodenlupaus" vireillä tuohon syömishommaan liittyen, mutta kiriottelen siitä myöhemmin lisää...