Hei taas on tän heleposti reväästyn plokikiriotuksen aika, ku ei tartte ku kahalata vuoden lööperit lävitte ja poimia sieltä tärkeimmät tapahtumat, joitten määrä (niin kiriotusten ku varsinkaa tapahtumien) ei kumminkaa päätä huimaa!

Alakuvuodesta ny ei oo mitää ihimeellistä sanottavaa. Se meni kotona tylysistyes ja työpaikasta tai kiinnostavasta opiskelupaikasta haikaalles, niinku siinä samalla ku koitti uskottavasti vetää kotiäirin roolia. Ja jos mun luulojeni vastaasesti on olemas joku ulukopuolinen taho, joka vastaa mun elämäni käsikiriotuksesta, ni ihan vinkiks et ei tartte sitte enää istuttaa mua siihen kotiäirin osahan. En vaan oo kovin hyvä siinä. Osaan paremmin jotain aiva muuta ja siinä muus on seki hyvä puoli, että se parantaa merkittävästi koko perheen onnellisuusastetta!

Maaliskuus pääsin piiiiiitkästä aikaa työhaastatteluun. Se ei tosin välittömästi poikinu mitää, mutta saman haastattelun perusteella muhun otettiinki yhteyttä kesällä! Ja siitä lisää myöhemmin, veretään ny vähä niinku aikajärjestykses nää nk. tapahtumat...

Huhtikuus isän äiti, elikkäs Honkajoen Mamma, kuoli. Toukokuus oli hautajaaset. 

Toukokuus Sisu oppi ensimmääsen sanansa. Olin jo keriinny pohtihin, että oppiiko se jaarittelehen Urhooki rauhallisemmas taharis, mutta Sisu onki aika reippaasti kiriny tahtia ja taitaaki jo olla palijo monipuolisempi höpöttäjä mitä veikkansa kaksvuotiaana. 

Kevään mittaan, vaikkei viä ollukkaa näköpiiris mitää elämänmuutosta, alako silti se vanahaki elämä maistuhun paremmalta, tai eres joltaki. Valolla on ihimeellinen vaikutus, luulis että paska näyttää pahemmalta valos ku pimiäs :D

Kesäkuus hain taas AMK:hon bioanalytiikkaa opiskeleen ja jopa tällä kertaa sain sen paikan! Lisäks olisin päässy syksyllä kuukaureksi pariksi yhteen labraan ns. sesonkihommihin, mutta siitä täyty sitte kieltäytyä, ku aattelin, että pääsis joskus alakuun opiskelun kans. Kävin myös viä yhyres toiseski paikkaa työhaastattelus. 

Heinäkuus sitte muhun otettiin yhteyttä sieltä työpaikasta, mihkä en viä keväällä päässy. Enste meinasin, että opiskelun alotus olis ehkä parempi juttu ku vaan 4 kk työpätkä, mutta onneks tulin toisiin ajatuksiin ja otinki sen työn ja lykkäsin opintojen alakua vuodella. Ja ens syksynähän mä saan lykätä sitä alotusta taas, koska koulu ehtis alakaa ennenku työt loppuu. Oikeestaan jos suoraan sanon, ei mua se opiskelu kyllä (enää) kiinnosta vähääkää, mutta piretään se paikka ny viä jemmas ku on maharollista, katotaan sitte joskus että onko sitä tarpeen ikänä alakaakkaa, tai jos on taas luvas jotain ikipitkää työttömyyttä eli sitä saakelin kotiäitiyttä ni ehkä siinä vaihees rupiaa jo opiskeluki kiinnostaan eri lailla. Mut jotenkaa mä en ny tällä hetkellä näe itteeni valamistumas siitä opinahajosta, vaikka mä ehkä josain elämänvaihees sen koulun kerkiäisinki alottahan. Mutta, se alotus on ajankohtanen varmaanki vasta syksyllä 2015 ja jos mä en sitä sillon sitte alota, ni jourun siitä paikasta luopuhun. 

Elokuun lopus alotin työt ja aika loppumetreille sai jännittää, että onko jatkoo vai ei. No jatkoo on ens syyskuun loppuun ja mä ainaki oon asennoitunu siihen, että sen jäläkeen varmaan mun hommani siä loppuu. Joo, ainahan voi tapahtua vaikka mitä, tiä vaikka lehemäkki oppis lentähän, mutta yks vakituinen palaa hoitovapaalta syksyllä ni eikähän sen jäläkeen jää ainaki yks määräaikanen tarpeettomaks, jos ei tosiaan ihimeitä tapahru, kuten just sitä lehemien lentelyä. Eli täs kohtaa pirän aika epätorennäkösenä, mutta onpa tääki ny jotaki. Elämäni pisin yhtäjaksosin työpaikka ainaki! Vaikka erelleenki se tuntuu jotenki surkuhupaasalta, että on täs ny jo vuosia päälle kolomenkymmenen ja pisimmän työsuhteen mitta on nippa nappa päälle vuoden, voi jeesus. 

Syksyllä elämä rupes tuntuhun suorastaan ihanalta, ku arjes oli kaikki tarvittavat palikat paikoollansa! Vaikkaki tiesi, ettei se palikkajärjestys varmaankaa oo mikää lopullinen eikä eres pitkäaikanen. Uusi arki lähti rullaahan yllättävän kivuttomasti, muksut sopeutu aika äkkiä päiväkotielämään ja itte sopeuruin hyvinki nopiaa ELÄMÄÄN, jota mulla ei muuten koko vuonna käytännös ollu ollukkaa!

Loppuvuotta muutenki elävöitti hämmästyttävän kattava viihretarjonta, ku oli usiammakki erilaatuset kekkerit. Mut hiljenihän se sitte orotetusti, nytki mä vaan istun täs valavomas vuoden vaihtumista tietokoneen ääres, muut (jotka muute sai mun yrjötautini ja sitä podettiin koko viimme yö ja tämäki päivä, huhhuhuh) nukkuu ja pihalla raketit ryskää. Kai meen kohta pihalle kattohon, että näkyykö tänne mettähän yhtäkää rakettia vai kuuluuko pauket vain. Tosi rajut kekkerit!

Ei muutaku palataan asiaan ens vuonna.