Mainittin tua erellises kiriotukses olleeni 5 päivää kuumees. Aika pitkä aika vai mitä? Mut eihän tuo ny oo viä mitää, sillä tänään valakeni 10. kuumepäivä! Sanoisinko, että olo on silleen niinku meleko puosta. 

Viimme viikon tiistaina vähä ihimettelin työpäivän lopulla että kyläpä ny jotenki palelee, mutta mun työhuones ny on muutenki aika viliponen ja aattelin, että ku vasta oli alaannu kovat pakkaset, ni jo pelekkä ajatuski moisesta saa hampaat kaliseen. Tiistaiehtoona mulla oliki kuumetta rapiat 38. Juuri muuta mulla ei sitte ollukkaa vaivana, keuhkot vaan tuntu vähä jotenki tukkosilta, että varmaan kohta alakaas se perinteinen yskänköhä minkä mä yleensä aina saan riesakseni oli räkätauti mikä hyvänsä. Perjantaina kävin lääkäris ja sillon ei mikää viitannu perus räkätautia ihimeellisempään. 

No kuume pysytteli sitkeesti viikonlopun ylittekki 38:n kieppeillä, joten maanantaina taas täyty käydä lääkäris ihimettelemäs ja pyytelemäs saikkulappuja. Sain antibiootit keuhkoputkentulehrukseen, mutta ku viä keskiviikkoaamuunkaa mennes olos ei ollu tapahtunu mitää parantumista vaan päinvastoin, ni laukkasin taas vaihteeks lääkäriin. Se passitti mun röntgeniin ja eihän nää keuhkot ny sitte ollukkaa ihan niin hyvät mitä peilikuva antaa ymmärtää, hahhah... Eli jonkuasteinen keuhkokuumehan se siä piileksi ja piti lämpöö ja saatananmoista yskää yllä. 

Ny on joku jäätävä lääkekuuri päällänsä, et kun mä sen syön ni mä varmaan pelekällä läsnäolollani karkotan kaikki nyrkkiä pienemmät ölliäiset pois. Mut eihän siinä ny oo silleen kauheesti mitää uutta, sillä normaalioloishan mä karkotan pelekällä läsnäolollani pois ne kaikki nyrkkiä isommat örvelöt... 

Musta tuntuu että päiväkodis muutama hoituri on kattellu mua vähä ku halapaa makkaraa ku mä oon sissinä rehannu penskat joka ikinen päivä normisti hoitoon vaikka oonki itte palannu kotia lokoisasti laiskotteleen ja lepäileen... No kaikki tämmöstä kovasti paheksuvat on ihan tervetulleita vaihtaan olojansa mun kans vähäksi aikaa testataksensa, miten taipuu hääräähän kaharen elohiiren kans. Pari yötä takaperin tää yskä tosiaan karkas ihan rasasta, saan köhiä louskuttaa yötki läpeensä. Meleki jo istuminenki on liian hengästyttävää hommaa, ja jokanen sisään- ja uloshengitys kuulostaa lähinnä siltä ku joku ryystäis limsamukista pillillä niitä viimeesiä pohojalimoja. Et KYLLÄ, olen todellaki lokoisasti laiskotellu ja lepäilly ku muksut on ollu pois jaloosta, koska mitää muuta ei pahemmin oo jaksanu teherä! Ja nyt varsinkaa ton tuoreimman diagnoosin kuultuani ei ihan hirveesti eres uskalla koittaa onneensa. 

Muutenki oon pariin otteeseen torennu, että onhan se paree ettei näin kuumehöyryyssänsä kauheesti erehry esimerkiks kauppahan. Maanantaina poikkesin apteekkireissulla ihan ohimennen vaan vaatekauppahan ja ku näin keposet kesäkelit on, ni tottakai mä ostin 4 T-paitaa! Paras aivopieru oli se paita, mihinä luki jukelittoman isoolla fontilla BEAUTIFUL! Se oli nimittäin just se sana muutenki, mikä tuli omasta pärstästä ekana mieleen ku peilihin katto! 

No, eileen puolestaan päätin röntgenistä päästyäni piipahtaa Stockmannilla, ku mun on jo vähän aikaa pitäny siä päästä käymähän kattomas yhtä meikkivoiretta ja ku ny kerta olin valamiiksi meleki Stockan vieres ni tottakai mä ny menin sinne, ettei tarttisi erillistä reissua enää sen takia heittää jonain toisena päivänä. Mä olin joo menos vaan ihan äkkiä kattohon, kunnes päädyin yhyren erittäin mukavan, innokkaan ja myyntihenkisen naikkosen uhriks. Se olis varmaan esitelly ja testannu mun kämmenselekään vaikka kaikki Stockmannin meikkivoiteet, mutta onneks toinen testattu mömmö oli sen verta lupaavan värinen ni se innostu ja halus sutia sitä mun naamahan. Ehkä mä näytin sen verta kuppaselta että se halus koittaa peittää sen eres jollaki. Istahrin kiltisti sen tarjoomalle tuolille ja siinä se suti mun kuonooni kaikenmoista, enkä mä keherannu sanoo, että oikeesti oon muute ihan vitun kipiä ja haluaisin ny kotio nukkuhun :D

Enhän mä eres ollu misää ihan hirveen vakavis ostoaikeis sinne Stockmannille menny, mutta niin vain lupasin ostaa meikkivoiteen ja lisäks samanmoisen siveltimen millä se akka oli mun naamaani sitä voiretta sutinu. Sitte se myyjä varmaan jo aatteli, että tuolle tampiolle saa näköjään myytyä ihan mitä vaan ja sehän halus viä jotaki huulikiiltoo testata, ja mä sain varmaan kymmenestä erimoisesta valita mitä mä halusin koittaa. Mut kun se rupes niitä oikeen tosisaansa kaupitteleen, ni siinä kohtaa sentäs älysin jo toppuutella, että nuita mulla on kyllä kotonaki niin paljo että jos ny jonku niistä käyttäs enste loppuhun ennenku ostan uusia :D Koitti se viä monenmoista muutaki mulle markkinoira, mutta kun kassakone pullautti loppusumman ulos ni mielesäni mietiin, että eikähän täs taas ollu vähäksi aikaa ihan tarpeeks. Onneks se myyjä oli viä tunkenu mulle kauheen kasan jotain kaupanpäällisiäki mukahan. 

Poistuin Stockmannilta vähä hämmentyneenä: Kuinkas täs ny näin kävi? Muutenki oli vähä epätorellinen fiilis, ku olin pipo pääs ja kulahtanees talavitakisani varmaan sellanen näky, että vois luulla että tavanomaaset Stockan kävijät ja myyjät vaan kattelis nenänvarttansa pitki, ja yhtäkkiä mulla oliki siihen muuhun habitukseeni täysin epäsopivasti huulikiillot ja meikkivoiteet naamas :D Ei saatana, paree ku ei liiku enää yhtää misää ennenku tää kuume lakkaa, tai ties mitä hankintoja mä viä keksinkää teherä. 

Jaa-a, koskahan sitä mua uskalletaan päästää töihin? Viäköhän mä muistan miten niitä töitä teherään? Huomenna sais taas käväästä työpaikan terveysasemalla näytillä. Kunpa voisin jo huomenna sanoo, että hei tänään ei oo muute kuumetta! Jotenki mä jo luulin tänä aamuna, ku en yöllä ollu heränny siihen jo perinteeks muorostuneeseen "Buranan vaikutus lakkaa" -horkkavapinaan, et vau, joko olis eka tappoantibioottinappi alaannu vaikuttaa, mut vitut. Samois, 38:a hipovis lukemis mennään. Tekis mieli oikasta sohovalle mutta makuuasennos rupiaa yskittään niin perkeleesti. 

Se hyvä puoli täs sairastamises on, että paino on mukavasti puronnu ku ei oo 10 päivään kauhiasti tullu syötyä mitää. Pari päivää sitte sain huomata, että kattos vaan vaakalukema ei muute ala enää seiskalla. No, kunhan tästä joskus tervehtyy ni voi olla että ilo jää lyhkäaikaseks mutta ku muutenki olis vähä tarkotus pitää tää sama suunta, ni hyvähän tästä on lähtiä liikkeelle - sananmukasesti, olis meinaan kiva koittaa kehittää jotain kävelylenkkiharrastustaki ittellensä mutta sattuneesta syystä se ei ny ihan viä onnistu.