Josain haavemaailmas se menis näin: koko perhe pukeutuu lämpösiin talavikamppeisiin ja lapset etunenäs painaa riemusta kilijahrellen pihalle telemiin lumihanges. Sitte porukalla lasketellaan pulukalla, teherään lumienkeliä ja kaiken päätteeksi muksut saa puoliväkiste pakottaa sisälle tylysistyyn, mutta onneksi lupaus kuumasta mehusta saa punaposkiset natiaaset kiinnostuun tupihin menosta. 

Tosielämäs se meni näin: Äijä on jo menny pihalle raivaahan eileen kaatamansa puun oksia pihalta. Koitan flunssatoipilaana (oon ollu kuumees 5 päivää, vittu jee!) pukia molemmille sälleille noin sata vaatekertaa päälle, koska pihalla on kylymä ku pingviinin puos. Ku Urholla on meleki kaikki ulukovaatteet päällä, sille käy pieni kusivahinko. Eiku homma uusiks, ja sillä aikaa Sisu on karaannu pukeutumispisteeltä about Kiinaan asti. Urho alottaa mariseen, että "minä en halua pihalle". Tekis mieli vastata, että no en vittu minäkää mutta joku perkeleen kiriottamaton sääntö se vissiin on, että muksujen kans olis hyvä eres joskus ulukoolla vaikkolis vähä viliposempaaki. Käyn karjasemas ikkunasta äijälle, että täs voi hieman kestää (toi oli siis tiivistetty versio iliman kirosanoja) enkä oo ihan varma, saiko Rami sen kiroilun ja muun rähäjäämisen seasta mitää tolokkua, mutta onneks se katto kuitenki parhaaks ilmestyä tuvan puolelle pikkusen jeesaahan. 

Ihime kyllä Sisu ei pahasti vastusta pitkien kalsarien ja villapairan pukemista niinku normaalisti. Mut siitä huolimatta tuskanhiki lentää, ku oon hetki sitte syöny Buranaa jaksaakseni eres vähä osallistua tähän kotileikkiin. Hetken päästä ollaan kaikki ulukoistettu ittemme, muksut tietty on vaatteitten määrästä johtuen ehkä vähä tönköhköjä. Mut eiku mars risuhommiin! Kerkiän nostella peräkärryn kyyttiin jotain kolome oksanpätkää ku saan huomata, että muksuja ei ollenkaa muute kiinnostanukkaa mikä risukasas telemiminen. Selevä. 

Urhon suusta kuuluu tämän tästä, että "mennään jo sisälle". Katton kuitenki, että se varttin ähellys pihalle pääsemiseksi ei oo kyllä ihan viä 5 min ulukoilulla kuitattu, että josko täs ny viä kärvistelis. Samoihin aikoihin huomaan, että ittellä alakaa varpaat jäätyä, voi perkele. Alakaan kohta marajahan niinku Urho tätä menoo. 

Muksut haluais prääsätä rattikelekalla, mutta lunta ei oo ku nimeksi, eli kelekka- ja pulukkahommat saa ny viä toistaseks unohtaa. Eikä puhettakaa mistää lumienkeliistä, jos tuohon niin sanottuun hankehen jotaki kuvioita syntyy ni korkeintaan siitä ku äijä käy kusemas kirkkoveneen kuvan autotallin nurkalle. Onneks muksut saa ittensä viihtyhyn viitisen minuuttia leikkimällä paikallansa nököttävän Stigan kyyttis semmosta leikkiä ku "auto ei lähde käyntiin ku akku on loppu". Leikin aihe on napattu tosielämästä, ku torstaiaamuna ei pirssi inahtanukkaa, ku olin lähärös kärräähän tenavia päiväkotihin. Mulla on varpaat aiva hilees ja Sisu rupiaa anelehen, että "sylkkyyn!" Aivan, senhän takia ulukona käyrään että siä ei tarttisi omin koivin kulukia metriäkää? 

Viä hetki Sisunki aika kuluu, ku vaharataan vierestä ku Rami kärrää kasan oksia mettän laitahan. Niistä tulee jotakuinki kerrostalon korkunen keko, eikä siinä oo viä varmaan puoliakaa siitä mitä viä retajaa nurmikolla. Mä voin onneksi ylypeillä työpanoksellani, johan mä sen kolome risua jo poiminki maasta! Ku kärryn tyhyjennyksen ihime on nähty, Sisu kyllääntyy lopullisesti. Tosin en oo varma, kumpi meistä enempi haluaa tupihin, mä vai Sisu. Sisu rutajaa kylymästä ja nostan sen sylihin. Syränhalavaus vaan ei oo kaukana, on meinaan voimat meleko vähis tän kuumeilun jäljiltä. Meen Sisun kans sisälle, ja vaatteista kuoriutuminen on taas prokkis sinänsä. Katton kelloo: johan me oltiiki meleki 25 minuuttia pihalla! Eli about yhtä kauvan mitä meni aikaa rettujen pukemises ja riisumises yhteensä!

Rami jää viä tuikkaahan risuvuoren valakiahan Urhon kans. Paitsi että risukasa ei syty ja kohta äijä tuuppaa Urhon eteiseen, ja mä saan auttaa siltä ulukovaatteet pois. Hetken päästä mä saan jaella ripakopallisen jäähy-, takavarikointi- ja uhkaalurangaistuksia, ku toinen seppä pöllii enste toiselta kirijan nokan erestä, minkä toinen jamppa kostaa puremalla ja pureminen viä kostetaan tönäsemällä pureskelija meleki otta erellä takkahan.

Pistän tilaukseen vähä lisää lunta ja vähä vähempi pakkasta. Eikä flunssan lopahtaminenkaa olisi mitenkää paha. Meinaa lähtiä järki ku on muutenki jo maannu raatona sisätiloos 4 päivää, mutta erellä kuvaillun kaltanen ulukoilu on kyllä ihan turhaa ja perseestä. Okei, kipiänä ja väsyneenä sitä suhtautuu vähä kaikkeen jonku verta vitusti kriittisemmin ku normaalisti, mutta jos ulukoilun tavotteena on virkistäytyä ni tänään se tavote jäi ainaki saavuttamatta!