Olin eileen vähä tanhuesityksen päälle viihteellä ja hyvin nukutun yön, tai tarkotan tietysti aamun päätteeksi klo 11 poijat ryykäs kamarihin mua herätteleen. Äijä oli jo käyny poikien kans ajelemas, oli tankattu autoo ja ajeltu jotaki mettäteitä. "Me nähtiin siä räkättirastas ja töyhtöhyyppä," toimitti Urho aiva tohkees. "Sitte siä isojen mäkien tykönä oli paljo vettä ja sontaa!" "Paskaa myös", lisäs Sisu. 

Jaaha, vai niin! Ei ristus mikä olo, ei ne vissiin ollukkaa mikkää Vuoden äiti -awardsit mihinä tuli eileen oltua?

On tää rankkaa tää esiintyvän taitelijan elämä. Ja ihanku ei olisi kuorolaulannas ollu viä tarpeeks, ni pitihän sitä sitte viä "ilahruttaa" yhyrenki baarin asiakaskuntaa raakkumalla karaokemikkiin. Mut olipahan ainaki ittellä hauskaa :D 

Muistelin tuos semmosta Tunnista krapulatyyppisi -vitsiä, mihinä on lujeteltu erimoiset krapulat ja niiren nimitykset. Oliko se ny Roope Ankka -krapula, että heräät iliman housuja ja oot saanu hommatuksi helevetillisen kasan rahaa ja Bodom-järvikrapula oli joku semmonen, että aamulla oot aiva henkihieveris, et muista erellisyöstä mitää eikä eres teltta oo pystys. Ja pitkä rimpsu muita. No mä aattelin, et tanhukrapula vois olla semmonen, että heräätes pelimanniplimputus raikaa korvis (vain omis) ja yöksi päähän unohtunu kansallispuvun ottanauha kiristää nuppia niin että meinaa taju lähtiä, paitsi kun koitat poistaa nauhan ni huomaat että ei oo mitää nauhaa, on vaan se musertava tunne pääs...

Mut kyllä se vaan päivä tuli tästäki, ainaki jonkimmoinen, sain ittestäni jopa sen verta irti että kävin hiukan kävelylläki ja nautiskelin samalla monenmoisista lintujen äänistä, ja sen verta monta tirppaa näin ihan livenä ettei se titityy-tsirp-tsirp voinu kuulua vaan oman pään sisältä! 

Jos viä saunas käylähtääs ni päivä olis tämäki viikonvaihre pulukas ja voiski ruveta orottaan seuraavaa. Pääsiäinen ja Isojoki, here we come!