Mä oon jo ajan (ja mielenkiinnon) puuttees sekä erinäisten epäonnistumisten lannistamana ruvennu aatteleen, että oikeestaan tämmönen puutarha, misä ei kasva mikää paitsi kyrpä ottaan, on ihan jees. Että tällanen kuiva savinen mettänreuna on tällasenaan tavallaan jotenki mukavan luonnonläheinen iliman turhia krumeluuria, ja onpahan ainaki heleppohoitonen ku ei tartte ku vähä kitkiä rikkaruohoja muutamasta kuppasesta (joo, siinä ei tosiaankaa lukenu, että "kuKKasesta") kukkapenkistä ja mansikkamaasta, ja ku ruohikkoki kasvaa lähinnä sammalta, ni ei oo silleen pahasti paineita nurmikonleikkuustakaa. 

No, jos eläimillä on kevätkiimansa, ni mulla on vakioasetuksena jokakeväinen puutarhahöyrährys. Siltä ei näköjään välty millää, ei vaikka kaikki erellisvuotiset istutus- ja kylyvöyritelmät olis kuinka surkiasti menny päin helevettiä jo juhannukseen mennes. 

Eilisaamuna kirosin äijän, tai pikemminki appiukon sukulaaset alimpaan hornahan. Sananmukasesti ne oli aiheuttanu mulle jumalattoman päänsäryn - vai olikahan se sittekki lauvantaiehtoosis sukujuhulis nautittujen "muutaman" siiderin vika..? No oli vika (mun pään lisäks) mihinä hyvänsä, ni sissinä riensin pyhänä ostahan syreenintaimia ja pykättiin äijän kans pieni syreeniairanpätkä pystyhyn! Mä oon semmosesta haaveillu jo vähän aikaa, saas vain nähärä kuinka käy. Alaku ainaki oli lupaava, ku meillä oli noin 9,4 metrin pätkä ja 10 syreenipuskan alakua, ja mähän siitä sitte räknäsin, että ku 94 cm välein pistetään puska ni se on siinä. No, virhe huomattiin siinä vaihees ku kaikki taimet oli jo maas, että ku huomioiraan se, että myös sen airanpätkän ns. nollapisteeseenki tökätään yks puska, ni niitähän tarttis olla yhteensä 11 kpl! Mut ei hätää, äijä rääpäsi sitte nurtsilta yhyren vanahemman puskanpätkän siihen tyhyjään kolohon ja kas näin, ny meillä on ainaki teorias syreeniaita! Ja erityisen hienon siitä tekee se, että ne ostetut puskat toivottavasti aikanansa suoltaa sinisiä kukkia, ja se nurmikon lairasta siirretty puolestaan on valakokukkaanen...

Sitte mä keksin jo, että porraspäähän pitäs hommata pari isoo kukkaruukkua, jotta niihin vois sitte istutella jotaki vähä vuodenajan mukaan vaihtuvia rehuja. Mukulat oli päiväkodis itte kylyväny jotaki samettikukkia äitienpäivälahajaksi ja ny mun tarttis keksiä niille joku loppusijotuspaikka ennenku kissat syöö ne, ja tuo ruukkuidea ratkasis senki ongelman!

Mut paras juttu meirän puutarhaan on tekeytymäs paraikaa: äijä on ulukona pystyttämäs trampoliinia :D Se on toivon mukaan kohtalaasen heleppohoitoonen eikä vaadi säännöllistä kitkemistä eikä kastelua, sen ku vaan muistaas siirtää pois talaven pakkasten tieltä ni ei sen käy niinku kaikkien rehujen, millä mä koitan tätä mettäplänttiä piristää.