Pitäskähän soittaa kohta ittelle ampulanssi tai vähintään poliisi - kävin tänään pyöräälemäs vaikka sato vettä! Okei, ei sitä ny kaatamalla tullu, enhän mä siinä tapaukses olisi eväänikää letkauttanu pihan suuntaan mutta josain taannoises elämäs en olisi ulkoistanu itteeni eres tuommoses tihkusatees mitä tänään tuli, hyvä jos aiemmin viittin raahautua reippaileen eres hyvällä ilimalla. 

Tää huolestuttava ilimiö nosti päätänsä jo talavella, ku puolivakavissani mietiin jo, että pitääskähän joskus ostaa ittelle SUKSET. Joo, just ne semmoset perkeleen hikilaudat joita mä oon aina vihannu, etenki yläasteella ku muilla oli aina jokku Peltoset ja mä olin ainua kellä oli Kneissl-merkkiset ja väriltänsä viä ihan kusenkeltaset! Peruskoulun jäläkeen uhosin että ikänä en enää suksihin koske, suksikoot muut (kuuseen tai vittuun, ihan oman valinnan mukaan), mutta toissatalavena pari varovaasta hiihtokokeilua sai mut huomaahan, että eihän tää ollukkaa yhtä perseestä ku joskus neljätoistavuotiaana. 

No, tauti pysy kumminki kohtuullisen lievänä johtuen siitä, että viimme talavena ei ollu juuri yhtää lunta, eli suksiin sijottaminen olis ollu melekosen turha veto. Katotaan joku toinen kerta, jos tänne Varsinaas-Suomeen enää ikänä lumitalavia saadaan. 

Uusin hurahrus on ny tää pyörääly. Toki se on ollu oikeestaan aina liki ainut laji, mistä oon vähääkää tykänny, mutta ny sitä vois teherä vaikka joka päivä - vaikka vähä sataaski! Harmi, että mun uskallus ei riitä mihkää talavipyöräälyyn. Paitsi ehkä sitte, jos tulee enemmänki nuota lumettomia talavia... Mutta jos ny oletetaan, että viimme talavi oli vaan poikkeus, ni pakkaskelien tultua sitä joutuu varmaan siirtyyn tylysään kävelylenkkeilyyn. 

Lampsiminen olis ihan jees, jos ei tarttisi laahustella tua kylillä yksin. Etenki ku tää on viä niin köyhät kävelyreitistöt tarjolla, ni jo muutaman kerran jäläkeen niihin on aiva kyllästyny. Seuras käveleminen onki ihan eri juttu: toissa lauvantaina osallistuin työkaverin kans Naisten Kuntovitoselle ja tapahtuman nimestä huolimatta käveltiin kymmenen kilsaa ja tottahan siinä jaaritelles matka meni yhyres hujaukses eikä juuri yhtää vituttanu, ei vaikka oli ihan jumalatoon helleki! 

Viä joku aika takaperin mä olin ihan varma, että puheet liikuntasuorituksen jäläkeisestä hyvästä olosta on vaan eräänlainen ittensä huijaamisen muoto, jolla ihimiset saa ittensä manipuloitua kerta toisensa jäläkeen raahautuun johki rääkkihin ja mietiin, että mikä mus on vikana, ku mun mielestä jo pelekän kevyehkön kävelyn jäläkeen olo on vaan hikinen, tahamee ja väsyny ja huippaaki viä. Ilimeisesti se vaan vaati aika monta toistokertaa tämmöselle vannoutuneelle sohovaperunalle löytää se liikunnan ilo, ja ehkä sitä iloo on osaltansa kasvattanu myös se, että vähitellen on saanu huomata, että kunto ei oo enää mallia rapa eikä ruhokaa oo semmonen plösö mitä se oli. 

Olispa vaan kiva, että sitte ku talavi tuolta taas saapuu, et löytäs pyöräälyn tilalle jonku toisen lajin, josta tykkääs eres puoliksi yhtä paljo. Vähä mua viä kumminki se hiihtoki epäilyttää, että onkahan sekää silti aiva niin hienoo... Mutta ehkei täs ny viä kannata suunnitella tulevaa talavia ku härintuskin on kesäkää koittanu. Viralliset kesän avajaiset ku vietetään ens lauvantaina, ku meinaan vähä vierä Turun tyttöjä mun kans örv... rentoutuun mun porukoitten mökille!