Elokuu on perinteisesti ollu mun suosikkikuukausi. Tän vuoden painoksesta on kolomannes kahalattu ja vaikka kelien puolesta eletäänki ihan täyttä kesää, ni jotenki silti tuntuu siltä, että syksy on alaannu vähitellen hiippaileen paikalle. Syksyshän ei sinänsä oo mitää vikaa, onhan se noin niinku yleensä mun lempivuodenaika, mutta ehkä tänä vuonna syksy onki päättäny ilimestyä kehiin enste mun pääkoppahan ennenku tuonne ympäröivään mailmahan. 

Oon ennenki torennu, mitenkä mua ärsyttää kaikenmoinen "voi lässyn lää kuinka aika menee nopiaa, mihkä nää päivät/kuukauret/vuodet/jne menee" -setti mut nyt on melekeen ittekki ihimeteltävä, että oliko tää kesä tosiaanki täs? Ehtoot pimenee mukamas yhtäkkiä aiva hirveen aikasin ja tuntuu muka jotenki syksyltä, vaikkei päivien lyhenemisen lisäks mitää kovin ilimeisiä syksyn merkkiä eres oo viä nähtävis. Kelitki on niin saatanan kuumia aina vaan, että hermot menee ja mä suorastaan toivon, että tulis vaan jo viliposempaa, etenki ku kaapis on orottamas pari iskemätöntä pitkähiaasta paitaa jokka aiva huutaa mun nimee, että pue ny jo ämmä mut päälles!

Mut joo. Ehkei täs ny oo kyse keleistä ja ehtoohämäristä, vaan työtilanteesta. Tällä tietoohan mulla on töitä syyskuun loppuhun, jatkosta ei oo toisaalta harmainta krääsääkää ku ei kukaa tiä viä mistää mitää, mutta sikälihän tilanne näyttää huonolta, että yks vakkari palaa hoitovapaalta lokakuus ni kaiken järjen mukaan siinä kohtaa jää yks määräaikanen tarpeettomaks. Mä en tosin oo sen henkilön sijainen eli meitä on siis kaks kellä on samaan aikaan työsopparit katkolla, mutta jos mä ny asetan itteni samalle viivalle sen toisen kans ni tottahan se toinen ny pitemmälle siitä viivalta ponkasee ku se on ollu talos mua kauvemmin. Niin et kyllä mä vähä tai siis aika paljoki luulen, että 1.10.2014 meikäläänen saa taas ilimottautua työttömäks, hyödyttömäks ja ihan vitun turhaksi perseeksi, et nyt eletään mun loppuelämän viimeesiä päiviä ikäänku.

Kai sitä tarttis niin sanotusti ruveta paiskoon vaan uutta verkkoo vetehen, mutta pienesti meinaa häiritä yks pikkujuttu vaan, nimittäin se, että kovin tuntusivat olevan kalat vähis täkälääsis vesis. Muutenki työhakemusten väkertäminen on aina niin jeesuksen siistiä hommaa että voi morjens. Kai sitä tarttis olla vähä enempi "ittensä myyjän" vikaa, ni sais helepommin niitä hakemuksia aikaseks ja osais kehua ittiänsä tuntematta oloonsa kovin vaivautuneeksi ja ääliömäiseksi. No, ittensä myyminenhän täs kohta on varmaan ainut tapa päästä tienaahan, mutta voi olla että äijä ei ehkä lämpenis ajatukselle :D

Jaaha mut ei kai täs auta muutaku painua pehkuuhin, jotta jaksaas porhaltaa huomenna töihin! Voi kunpa edes vähä inhoisin tota työpaikkaa ni ei vituttas niin paljoo jos ja kun joutuu sieltä häipyhyn reippaan puolentoista kuukauren päästä!