Mä kävin tuos vähä aikaa sitte yhyres työhaastattelus. Pärjäsin ihan hyvin: hopiamitali tuli! Jos kyse olis ollu urheilusta, ni sehän olis ollukki ihan hyvä saavutus, mutta harmi vaan että työpaikoosta kilipailles vaan voitto on se millä tekee yhtää mitää. Saatanan vittu. Kerkesin jo olla varovaasen toiveikas mut ihan turhaan. Olishan se ollukki aiva liika hyvä mäihä ollakseen totta!

Mut jotain hyvääki. Meinaan ku mä tua aikasemmin marajin, että omas voinnis on ollu vähä toivomisen varaa, ni ny alakaa taas olla asetukset kohorillansa. Mulla oli meinaan jostain tuntemattomasta syystä maha aiva sekasin melekeen kolome viikkoo eikä semmonen oo mulle ollenkaa tyypillistä vaikka vähä vammanen oonki, meinaan laktoosivammanen. Ruoka ei vaan yksinkertasesti pysyny sisällä päiväkausiin, lekuris otettiin jokamoisia kokeita eikä niistä selevinny mitää sen kummempaa muuta se, että hemoglobiini oli pikkusen matalahko ja se ny taas ei selittäny mahavaivaa ensinkää. Tuos kuluneella viikolla lääkäri vaan tuumas, että kattellaan ny viä et josko kumminki menis ittellänsä ohi, jos se onki vaan joku pitkittyny virustauti mikälie, ja ny alakaa vaikuttaan jo normaalilta!

En tiä olisko viikonlopun pulla- ja keksipitoonen ruokavalio jotenki edesauttanu paranemista, hah hah. No, vaikka oliski, en aatellu jatkaa samaa enää huomenna... Sama ruokavalio varmaan pelasti mut kuihtumiselta, kerkishän tuos jo painoki tippua pari kiloo mut kaipa se pudotus on jo muisto vain. En sitte tajua mikä mahto olla vikana, ei mulla kuitenkaa ollu mitää semmosia mahataurin elekeitä että olis yrjöttäny tai et olis ruokahalu ollu hakuses, ja pitääsin aika hyvänä taudin tarttuvuuden tai tarttumattomuuren mittarina sitä, että mukuloilla ei oo ollu niin minkäämoista mahavaivaa ennen eikä jäläkeen mun paskahalavauksen. Mut oli mitä oli, ni näyttäs siltä että meni jo!

Niin et on se hienoo et pari vimppaa työpäivää voi istua työpöytänsä ääres eikä paskahyyskäs! Mut mitäs sen jäläkeen? Tuntuu ihan perkeleen pahalta jättää työ, josta mä torella tykkään sekä työyhteisö, mihinä oon viihtyny oikeen mainiosti. Pahinta on se, että täs kerkes jo niin kiintyä tähän mukavaan elämänmenoon, misä oli about kaikki oleellinen kohorillansa ja nyt se asetelma menee taas paskaksi eikä oo harmainta hajua, kauanko sitä joutuu taas kestään.