Tänään varmistu se mitä olin pelijännykki, eli mun työsopimusta ei jatketa tän kuun perästä enää. No, ei siis mikää yllättävä juttu, mutta kyrpii se silti, ku viä vähä aikaa sitte oli eres pienen pientä maharollisuurentynkää että olis voinu ainaki lyhkästä jatkoo ollakki. Mut näillä mennään, taas vaihteeks. 

Ehkä tätä asiaa on jo mielesänsä keriinny vatvohon ja vitutteleen niin paljo, ettei oikeen irtoo mitää nasevaa sanottavaa. Olipahan vaan kiva hetken aikaa olla tyytyväänen elämäänsä ja siihen että ylipäätänsä OLI jotaki elämää. 

Tasan kaharen viikon päästä oon näihin aikoihin varmaan menos nukkuun kans ja seuraavana päivänä heräänki pitkästä aikaa ensimmääseen työttömyyspäivään. Voi vittu, siitä kyllä varmaan taas alakaa oikeen elämäni huippujakso. Ja pitääki olla viä just tämmönen aika vuodesta, ku muutenki on pimiää ja ankiammaksi menee. 

Muutenki täs on ollu vähä muresta, meinaan oma terveyrentila hiukka reistaa, mut kerron siitä sit joskus lisää jahka sais enste ittekki seleville että mikä helevetti täs ny oikeen sakkaa. Äijä arveli, että mä oon vaan ressannu liikaa näistä työkoukeroosta, mutta sitä mä en kyllä usko. Tietenki tää epävarmuus on ollu vituttavaa, mutta itte työstä mä oon kyllä suorastaan nauttinu. 

Huokaus. Jos sitä vaikka lähtis itkeen ittensä uneen.