Sanotaan että kaikkehen tottuu paitsi jääpuikkoon persees, koska se kerkiää sulahan ennenku siihen tottuu. Kävispä työttömyyren kans samoin, se ku on ny niinku tuon sanonnan jääpuikko meikälääsen hanuris. 

Täs on ny viikko vierähtäny vähä erimoisis arkikiemuroos. Tosin siitäki viikosta noin puolet vierähti Isojoella, siä kaveripariskunta meni naimisiin ja mä pääsin vähä kaasooki leikkihin siinä ohes, ja tietenki samalla juhulin pitkän kaavan mukaan. Enpä ny äkkiä muista koska viimmeksi oltaas prääsätty meleki aamuviitehen! 

Eikä täs kerkiä välis olla ku kolome päivää kotoolua ja sitte mä luikin taas porukoille, tosin tällä kertaa vain muksujen kans eikä tällä kertaa oo mitää kinkeriä luvas. Äijä lähtee mökille ryyppäähän kalastaan kaverinsa kans ni mä aattelin että meen aikaa tappahan taas Isojoelle etten tulisi aiva mökkihöperöksi, se ku täs on muutenki vähä vaarana ku ei käy töis eikä sitä kautta saa vaihtelua kotoseinihin eikä liioon pahemmin saa mitää kontaktia muihin ku näihin oman pesueen tyyppeihin. Ei sillä että oman pesueen tyypeis olis mitää sen suurempaa vikaa, mutta kyllä sitä vähä muutaki seuraa kaipaa. 

No, se mielenkiintonen puoli täs elämäntilantees on se, että nyt mä saan olla kotona myös ihan yksin. Eli vaikka mä ny oonki työtöönnä, poijat jatkaa päiväkodis osapäivääsinä. Käytännös siis ne on muutaman päivän viikos hoidos ja muutaman sitte kotona, silleen keskimäärin. Tiän kyllä mitä mieltä monet supermammat tämmösestä järjestelystä on, koska vain heidän omat ratkasunsa on aina ne ainoot, oikeet hyväksyttävissä olevat, mutta meirän perhe toimii ny näin ja lyhyesti ja ytimekkäästi muotoiltuna se on koko porukalle hyväksi. Ja täshän tietenki koko aika toivon ja ehkä jopa tavoistani poiketen oon varovaasen optimistinen ja siis USKON, että tää työttömyys ei kestääsi mitää aiva ikikauvaa, ja tietysti myös koitan maharollisuuksien mukaan teherä asioita sen etehen, että tää vaihe jäis maharollisimman lyhkäseksi, niin et pyrkimys olis päästä takasi sellaseen arkikuvioon, mistä sain nauttia tuos semmosen 13 kk ajan. 

Mutta mitä mä ny sitte meinaan teherä kun mulle on pikkuusen siunaantunu tämmöstä ihimeellistä herkkua, jota vois ehkä jopa vapaa-ajaksi kutsua? Toivottavasti se on sanomattaki selevää etten meinaa maata puo homees sohovalla. Mulla on tos jo pitkä lista asioosta, mitä tarttis teherä. Ensinnä tietenki tsekkaillaan työpaikkailimotuksia. Sitte olis usiampaa laatua pihan syysrapsutteluja ja erinäisiä hamaan tulevaisuuteen lykättyjä ikuisuusprojektia, kuten valokuvien tilaamista ja järjestelyä sekä erinäisten kaappien ja romppeitten läpikäymistä. Mä kävin tänään buukkaamas loosin yhyreltä kirpparilta ja kohta alakaa armoton omaisuuren muuntaminen rahaksi! Eli käytännös tarttis pistää etenki nuo tarpeettomat muksujen kamat kiertoon ja onpa tohon kaikenmoista muutaki sälää kertyny, millä ei itte enää mitää tee. 

Jepajee. Saas nähärä mitenkä tää arki tästä lähtee rullaahan tällä kaavalla. Työllistymistä orotelles mulla on siis tavotteena pitää kämppä ja oma päänuppi järjestykses (enkä ny tarkota hiuskuontaloo), tarjota mukuloolle kehittävää toimintaa sekä ikätoverien seuraa päivähoidon muoros sekä sitte vähä rauhallisempaa oleilua niille päiville kun ovat mun kans kotona, ja jos näillä konsteilla saan tarjottua äijälle (ja muksuulle) seuraksi eres suht hyväntuulisen ja elämäänsä tyytyvääsen itteni ni eikähän täs ruletis kaikki oo jollain lailla voittajia.