SAATANA!

Suora lainaus erellisestä kiriotuksesta: "Erellisen työkokemuksen pohojalta tekis mieli elätellä toiveita, et vois jotain mahkujaki olla, mutta ehkä paree ku ei sano mitää ku hehkuttamalla etukäteen yleensä parahiten pilaa kaikki." Tänään mulle soitettiin, että kiitos vaan, mutta et ole jatkohaastatteluun päässeiden joukossa. Et kannatti taas elätellä toiveita. 

Toinenki suora lainaus samaasesta sepustuksesta: "Viä ku tästä flunssasta pääsis - ni ja sais niitä töitä. Onneks ainaki tuo ensinnä toivottu toteutunee meleko varmasti lähipäivinä." Eileen piti käyrä lääkäris ku niin sanotusti OTTI POSKEEN, eli kuten aavistelinki, poskiontelotulehrus oli ja viä molemmin puolin. Tänään oon puoli päivää voinu huonosti ilimeisesti antibiootin takia, en mä muutakaa syytä keksi, minkä takia keskellä päivää yhtäkkiä rupes niin vitusti heikottaan ja yököttään (hei en oo paksuna torellakaan). Niin et ei tainnu toteutua tosta lainatus lausees mainituusta asioosta kumpikaa ihan nuon vaan. Ja jäläkimmääsenä mainittu ei toteuru varmaan vittu ikänä. 

Tänään on siis jaksanu tympäästä. Yöllä nukkuminenki oli yhtä pätkittäästä ku meikälääsen työhistoria, ku vuoroon molemmat tenavat hyppyytti mua ylähällä, toinen vessakäynnin ja toinen yskän livulla. Kirpparilla käynti sentäs hiukka piristi, ku kävin siä taas kyttäämäs, onko mun loosista mikää kelevannu eres varkaille. Muutama rompe ja rettu oli taas vaihtanu omistajaa, mutta siinä justiinsa hetki sitte sen kiitos, mutta ei kiitos -puhelun saaneena pohoriskelin, että jotenkaa tää kirpputorimyynti ei ny aiva korvaa sellasta käsitettä ku kuukausipalakka. Ja sitte yhtäkkiä alakooki se heikotus ja huono olo. 

Mulla oli tän päivänen nukkumarytmi ku jollaki alta yksvuotiaalla: enste yöllä herää sata kertaa ja päivän aikana ottaa parit tirsat - ja ehtoolla ei mensi nukkuhun perkele kirveelläkää! Onneks ne toiset päikkärit ja sen jäläkeen nautittu sapuska heleppas hiukka oloo ja sissinä painuin pihalle, aattelin että jos huono tuuli haihtuus eres osittain kävelylenkillä, niin ei tuu lauottua äijälle eikä kakaroolle mitää kovin harkittematonta settiä. Ku menin pihalle, tajusin, että täähän on ihan saakelin kylymä (suomeks siis olin pukenu turhan vähä), joten oli pakko JUOSTA palan matkaa että tuli lämpönen! Mietiin kyllä, että korjaako mun syränhalavaus ku tautisena paan hölökäksi, mutta nenäsuihkeis ja ties misä tropeis kieriskelleenä pieni pyrährys tuntu jopa oikeen mukavalle!

No, miellyttävästä juoksu-kävelylenkistä huolimatta on yhä sellasta lievää vitutusta ja pettymystä ilimoilla, mut onpa ny viä muutama onki vetes killumas. Mut ehkä mä toteen vaan ittelleni ominaisesti, että vitut niillä mitää saalista kumminkaa tuu, ni ei sitte ainakaa tartte pettyä, jälleen kerran.