Mä en yleensä tapaa pahemmin taivastella ajan nopeeta kulumista, mutta kun mä tänään kävin tyhyjäämäs loput romut mun varaamasta kirppariloosista myyntijaksoni päätteeksi, ihimettelin vaan, että joko täs ny muka nelijä viikkoo kerkis mennä?

Joskus ku Maskus oli hetken aikaa pystys yks lastenkamppeisiin keskittyny kirppis, mulla oli siä viikon pöytä ja jäin plussalle vaan jotain pari kolome kymppiä. Oli vähä sellanen olo, että meleki yhtä hyvin olis voinu lahajottaa ne sillä erää kaupaksi menneet kamat ilimatteeksi johki tai heittää roskiin, mutta mä en hirveen mieluusti nakkele hittohon semmosta, mikä on viä vähintäänki kohtalaasen käypää ja minkä voisin kuvitella saavani myytyä taikka annettua viä jollekki. Ja lahajotappa vaikka nettikirppiksellä ilimatteeksi jotaki, ni varmaan pääset kamoistas erohon mutta se joka ne haalii, ei kuitenkaa haali tarpeeseensa vaan myyräksensä etiäppäin. 

No, tällä kertaa mulla oli myytävänä muutaki ku lastenrettuja, jotaki 50 sentin hintasia minikokosia kuteita ku saa myydä vähä saatanasti että niistä jäis jotain kätehenki. Lastenkamppeitten lisäks myin jonku verran astioita ja muuta kodintavaraa, parit CD:t sekä aikusten vaatteita. Jokku muksujen talavikamat kävi kaupaksi meleko hyvin ja jokku kipot ja monenmoista sekameteliä sain myös kaupattua, vaikka olin jokusen tavaran tuonu sinne hyllyhyn sillä ajatuksella, että jos joku nää tosissaan ostaa, ni mä oon Jeesus. 

Kai mun sitte pitää kohta itteeni tituleerata Jeesukseksi, ku mun loosista meni muun muaas VHS-formaatis oleva Titanic-leffa, pari aihepiiriltään erittäin epäkiinnostavaa kirjaa, joku supermauton koriste-esine, maailman törkeimmän ruma jouluaiheinen tuikkuteline sekä jokunen sellanen lastenvaate, mikä oli omilla sälleillä jääny pitämätti epäkäytännöllisyytensä taikka rumuutensa tähäre! 

Tottahan ny paljo jäi myymätikki, mutta pöytävuokrien jäläkeen jäi kourahan pitkälle päälle toistasataa ja jos mä siihen lasken viä yhteen sen, minkä samas kaappien tonkimisrytäkäs sain diilattua kaverin kaveriille, ni parisataa ylitty komiasti! Toki on myönnettävä, että niillä reissuilla ku kävin loosiani siivoomas ja täyrentämäs, saatoin teherä itte yhyren jos toisenki ostoksen, ja äijäki vittuuli että mun kirppiksellä ramppaamiseen on kulunu jo enempi auton polttoainetta mitä se loosi ikänä tulee tuottahan, mutta ei anneta sen ny pilata mun ilooni!

Jees, ny kukkaros on kolominumeroonen summa rahaa (toisin ku pankkitilillä, enkä meinaa sitä, että siä tilillä niitä numeroota olis suinkaa usiampia...) mutta en aatellu sitä mennä prääsäähän mihkää kirpputoriille. Jotenki täs kuluneen 4 viikon aikana kerkis kehittyä pienimuotonen yliannostus sitä touhua kohtaan, niin kivaa ku oliki harvase päivä käyrä tsekkaamas, että mitä on menny kaupaksi. Kaiken kaikkiaanhan tietysti mun olis viisainta jonku aikaa pirättäytyä käymästä mihinää mualla ku ruokakaupas, ni rahat vois pysyä talles hiukka pisempään, kun ny sattuu oleen päällä tämmönen elämäntilanne, ettei sitä pätäkkää ny kovinkaa messevästi mistää tuu.