Se olis uusi vuosi ja toivottavasti myös tulis vähä uusia tuulia elämään, tai jos ny vaikka edes sitä elämää!

Ollaan oltu Isojoella joulun ja uuden vuoden vietos ny jo toista viikkoo ja ylihuomenna pitääs suunnata takasi kotio viimmeinki. Ei sillä etteikö tää olisi taas ihan mukavaaki ollu: on taas sukuloitu, nähty kaveria, käyty vähä kaupoolla, yks yö vierähti mökillä, uutta vuotta päästiin juhuliin kylille kaverien seuras, on syöty hyvin ja onhan meininki ny yleisesti koko lailla letkeempää ku porukat jeesaa ipanoitten kans ja sen sellasta. Mut kyllä sitä on jo ihan kiva lähtiä kotiokki välillä. Sormet jo syyhyää päästä vähä pärvöttähän kämpän tavarapaljoutta, etenki ku muksut vetäsi aika hyvät setit leluja joulupukilta. 

Täs ku uuden vuoden krapula alakaa hellittää eikä käretkää tutaja niinku aamutuimaan, kiriottelen taas tän jo perinteisen katsauksen taaksepäin, ni sen jäläkeen on hyvä suunnata noukka etiäppäin.

Viimme vuoden vaihteen jäläkeen uhosin laihruttavani ja onnistuinki siinä. Tosin ny on taas vähä tsempattavaa ku joulunaika on ollu taas aikamoista mättämistä niinku yleensä. Mut ei täs ny sentään ihan kaikki 15 kg oo tullu takasi mitä viimme vuonna lähti! Viimme vuonna rupesin karkkilakkoileen, ensin koitin totaalikieltäytymistä ja sen jäläkeen semmosta, et on yks karkkipäivä ja pari jäätölöpäivää kuus (paitti täs joulun aikaan pidin karkkipäiviä tarkotuksella usiamman ettei alakaasi niin vituttaa kaikkien suklaaläjien keskellä) ja hyväksi havaittua lakkoperiaatetta aattelin jatkaa tänäki vuonna. Saatan jopa pitää tammikuun kokonaan lakkoo kostoks jouluporsasteluista!

Alakuvuodesta tota laihtumista kivasti edisti se, ku olin josaki ristuksen keuhkotauris pari viikkoo. Muutenki meirän porukkaa riivas pitkin vuotta monenmoiset räkätaurit, etenki mua ja äijää. 

Kevään kulues opin tykkäämään liikunnasta. Se ei yhtäkkiä enää tuntunu puolipakolliselta veivaamiselta vaan todelliselta nautinnolta ja ihanalta hengähdyshetkeltä! Pyöräilykeliä piisas huhtikuulta joulukuun alakuun, lisäks oon käyny kävelyllä, hiukkasen hölökkäilly sekä käyny jumpas. 

Muuten kevät ja kesä oli aika tasasta perusolemista. Arjet kulu töis ja muis arkisis puuhis, viikonloppuihin mahtu toisinaan vähä muutaki. Kesälomaahan mulla ei ollu pitkälti, mutta vähä ny kumminki. Hellettä olis saanu olla vähemmän, mutta muuten oli kyllä ihan mukavansorttinen kesä!

Kesän jäläkeen mielialaa maralsi epätietosuus töiitten jatkumisesta ja lopultahan se tieto tuliki, että työsopparia ei jatketa ja lokakuun aluus jäin jälleen kerran työttömäksi. Loppuvuotta onki sitte leimannu elämäntilanteesta johtuva yleisvitutus!

Onneks syksyllä oli myös vähä viihdepitostaki ohjelmaa, mm. ystäväpariskunnan häät. Nuos kekkeriis on tietty vaan se huono puoli, että niitten jäläkeen on aina niin tolokuttoman väsyksis päiväkausia et se vähä sotii sitä ideaa vastaan, että olis muka saanu larattua omia akkuja erinäisillä irtiotoilla arkisesta nysväämisestä :D No joo, mut enempi se olis puosta jos olis virkee mutta muuten ei tapahtusi koskaa mitää hauskaa.

Loppusyksystä innostuin pistään tarpeettomia lastentarvikkeita sun muuta kiertoon. Kirppispöytä oli varattuna 4 viikkoo, erinäistä kampetta oli ja on yhä myynnis nettikirppareilla ja kaverinki kautta sain diilattua jotain muksuvermeitä eteenpäin. Vaikka kirppissähälinki rupeski jo tuntuun loppupäästä puuruttavalta, ni tavallaan kumminki näläkä kasvoo syöres ja tarkotus olis ottaa sama ruljanssi uuresta ja aika pianki!

Loppuvuonna työnhaus tuli lunta tupahan kerta toisensa jäläkeen, mikä ei ainakaa yhtää nostattanu fiiliksiä. 

Merkittävin juttu viimme vuodelta on viä se ku päätettiin yksis tuumin tuos loppuvuodesta, että tänä vuonna pistetään tupa myyntihin. Et ei tuo landeilu hevon kuuses ny sitte ollukkaa ihan meirän juttu, ku mun työ- ja rahatilanne on mikä on, ja ku kerta molemmilla oli sellanen olo, että ehkä sitä sit kumminki viihtyys paremmin josaki vähä enempi ihimisten ilimoolla. Turku on ny aika vahavasti kiikaris, mutta eihän sitä tiä mitä kuningasajatuksia täs viä tulee mieleen. Nää mun työ(ttömyys)asiatki kuitenki sanelee aika paljo. 

Eli tämä vuosi toivottavasti tuo kaivattua muutosta kuvioihin, jotka ei oikeen oo tuntunu enää hetkehen täysin omilta.