Enste on saanu tärrätä jännityksestä: jee kohta on pippalot, ja pileitten jäläkeen onki saanu täristä vähä muusta syystä. 

Viikko sitte olin taas Folklandia-risteilyllä. Perjantaina lähärettiin ja lauvantaiaamuna jänskätti ku piti olla esiintymiskuosis. No ainaki tuli nesteytettyä ihan sopivasti, ei tullu eres krapulaa - koska se ei ehtiny alakaa misää vaihees... Tänään puolestaan on puhalleltu pihalle toisen laivareissun höyryjä, ku oltiin porukoitten sekä mun veljen ja sen naisystävän kans risteilemäs ja juhulimas isän synttäriä. Tenavat siis ei ollu mukana, joten oli ihan semmosta aikusten oikeesti juhulintaa. 

Ny sitte voi huokaalla, että mitähän sitä seuraavaks. Kirppiskamojen hinnottelua? Ou jee, maltan tuskin odottaa... Töitten hakua - kyllä vaan, paitsi että lopputulos on jo niin ennalta-arvattava, ettei se(kää) aiheuta minkäämoisia väristyksiä. Taitaa tää kuukausi huipentua esikoisen viisvuotiskemuihin. On se hienoo ku isänpäivä, muksujen ja äijän synttärit sekä joulu on tällätty niin liki toisiansa, että koko talavi pitää olla jotaki lahajoja hommaamas ja vääntämäs torttua kakkua. No saapa / joutuupa lopun vuotta olla suhteellisen rauhas muuten.

Jos ei ny pahasti oo (enää) fyysistä krapulaa, ni oliskohan ny joku henkinen versio vuoros. Ei siis mikää morkkis vaan sellanen yleis-plaah, ku odotetut pirskeet on takana ja pientä kisaväsymystä on viä jäljellä. Ei edes keksi mitää rehtiä kiriottamista! Ehkä olis vaan paree mennä maate, jos se auttas ainaki tuohon kisaväsymykseen.