Sen verta nuo erellisellä kirpparimyyntiyritelmällä myymäti jääneet romut jäi poltteleen, että tänään vein taas roinaa myyntihin. Sopivasti viä tuli tuos viikonvaihtees oltua porukoilla, ni sieltäki irtos mukahan hiukka lisää myymistä. 

Ku olin tuupannu omat kamani myyntihin, nimittäin kahteen kertaan, koska eka yrittämällä olin tukkinu romuni vahingos väärään loosiin, tein tietty viä oman silimäälykierroksen. Ja pakko myöntää, että tein sen ihan kattellakseni, löytyyskö jotaki ostettavaa, koska jos omat kamat on ollu myytävänä kymmenisen minuuttia, en voi väittää kierrelleeni siä kirpparilla sen tähäre, että jos joku olis levitelly mun romppeita vääriin lokeroihin. No mukahan tarttu sitte yks lastenkirja ja lisäks lunastelin vähä lisää hintalappuja omia tavaroitani varte. 

Maksaesani mun ostokset, kassatäti ojenti mulle aiva siloosen vitosen setelin. Se ties kertoo, että kun setelin taittaa ensimmäästä kertaa, ni saa toivoo jotaki! Voi hyvänen tähäre ku tommoset tilanteet on aharistavia, kun ne tulee aina niin puskista, vähä niinku tähärenlennotki! Ei kai mulla ny ikänä oo valamiina mitää ykköstoivetta ku tulee tilaisuus toivoo! Jos mä olisin nyt jääny siihen kassan päähän arpohon, et mitä mä ny kaikista kipeimmin tarttisin, ni seisoosin siä varmaan viäki. Työpaikkahan se varmaan olis eniten tervetullu juttu mun elämähän (tai ei mulla mitää elämää oo, niin et ehkä sitäki olis voinu toivoo enste?), mutta jotenki luulen, ettei yhyren vitosen ryttääminen merkittävästi paranna mun kuppaasia työllistymisnäkymiä, niin et mä sanoon sille kassamyyjälle, että mä toivon ny vaikka sitä, että ihimiset rientääs sankoin joukoin ostahan munki loosistani tavaroota. 

Eikö ookki muute aiva helevetin mielenkiintosta ku mä en oo tää plokis tänä vuonna jauhanu juuri muusta ku jostaki kirpputoriilla möyrästämisestä?? No kuten sanoin tua muutama rivi ylempänä, että ei mulla mitää elämää oo. Tää kirpparipuuhastelu on tällä hetkellä semmosta, millä mä koitan pitää itteni mukamas kiireisenä ja siitä mä saan eres hetkittäin jotaki muutaki ajateltavaa ku sen, miten saatanan vituttavaa, harmaata, yksinäistä ja kuppasta perkeleen saastapaskaa tää työttömän mettä- ja mökkipöyröön arkielo oikeen on.