Ei tätä meinaa viä toreksi uskoo mutta mä sain töitä!!! Ja kyse on justiinsa siitä paikasta, mihkä liittyväs haastattelus kävin torstaina! Hommat alakaas jo viikon päästä, et aikamoisella sykkeellä täs tilanne vaihtuu toiseen. 

Olin tuos aamulla pyöräälemäs ja samalla tuli taas noukittua taltehen muutama tölökki. Kesken lenkin soi puhelin ja ku näin numeron, tiesin, että tää koskee ny sitä torstain haastattelua. Kattoin parhaaksi pirättää tien sivuhun, jos vaikka tulis se tyypillisempi vastaus enkä sitte vitutuksen vallas päräyttäsi pyörälläni ojahan. No hyvähän se sitte oli muutenki olla pirätyksis, ku mulle sanottiinki, että mä saan sen paikan mitä hain, tiä vaikka olisin hämmästyksestä posauttanu ulos tieltä!

Puhelun jäläkeen sotkin kotio tuhatta ja sataa ja riemuittin mielesäni, että nyt jumalauta loppu joku pullojen keruu ja hyvä etten nakellu jo haalittua saalistani takasi pusikkohon! Ja ku loppumatkasta näin viä pari tölökkiä ni niin saivat jäärä niille sijoollensa! Mä halusin vaan äkkiä kotio ja ruveta heti junaalehen muksujen päivähoitoasioota reilahan. 

Ny ei sitte tartte vuoteen tuskitella, että mitähän sitä oikeen tekis. Mietitään sitä sitte ens vuonna näihin aikoohin, ku pesti päättyy. Mä siis meen samaan paikkaan mihinä mä viimmeksiki olin, tosin homma vaan on erimoista. Ja koska kysees on vuorotteluvapaan sijaisuus, sen tietää, että työn jatkopaloista on turha uneksia, mutta kyllä mä vaan oon täs jamas ihan helevetin tyytyväänen tähänki!

Tänään kävin taas kirpparilla kyttäämäs, onko oma loosi vähääkää käyny tyhyjemmäksi ja työllistymiseni johorosta päätin palakita itteni parilla heräteostoksella. Panin oikeen ranttaliksi ja satsasin vanhoihin kunnon eläinkuoseihin: löyty leopardikuvioinen toppi sekä krokotiilinnahkakuvioiset leggingsit! Maksoki oikeen euron ja viiskytä senttiä, meinaan molemmat yhteensä! Joo mut älkää peljätkö sanoo enkeli itämaan tietäjille, en meinannu niitä ruveta käyttähän minää uusina työvaatteina. Luulen, että mun ei hirveesti tartte jatkos miettiä, mitä vermeitä sitä aamutuimaan tempasis päällensä, ku luultavasti talo tarjoo mulle kokovalakosen työasun. 

Semmosta jännää siis luvas lähitulevaisuures! Mut entäs sitte tuo lähimenneisyyren jännitysnäytelmä, meinaan laivareisu tenavien kera? No se meni vallan mainiosti. Mä etukäteen pelekäsin, että Urho kyllästyy laivamatkustamiseen jo terminaalis, ku on liikaa väkiä ja hässäkkää, mutta ku joku viisas oli pykänny lasten leikkinurkkauksen sinne terminaalihin (kas kummaa etten oo ikinä ennen eres tajunnu, että siä terminaalis on semmonenki...) ni siinähän se orotteluaika meniki joutusasti. Ja ihan joutusasti meni koko reisu muutenki, ja täytyy myöntää että jotenki tommonen ruottinlaiva on vähä erilainen kun sitä kattelee äidin eikä känniääliön silimin :D Ja Urho, joka yleensä suhtautuu uusiin juttuihin varauksella, aharistuu tungokses ja joka alakaa vaatia pikasta kotiopääsyä meleko pienenki vastoinkäymisen tai muun kyrsiintymisen jäläkeen, kyseli meleki heti laivalta päästyänsä, että mentäskö pian uuresta. Niin et tolla perusteella päättelisin, että muksutki viihty!

Loppukevennykseks viä Sisun pohoriskelut tältä päivää:

S: "Äiti, sinä olet tyttö."
(Urho lisää tähän väliin, että "Eiku nainen.")
A: "Joo."
S: "Sitten sinun täytyy AINA mennä naimisiin!"
A: "No mä oon jo menny, että ei mun varmaan tarvi nyt mennä uuresta."
S: "Olitko sä silloin ennen kun sä olit naimisiin, niin olitko sä silloin kirkos?"
A: *epätoivonen yritys selittää kolomivuotiaalle, mikä on maistraatti*

Et silleen! Kyllä joskus voi maanantaiki olla hyvä päivä!