Eileen oli tän vuorotteluvapaalle jäävän tyypin viiminen työpäivä ja tänään mä oon sitte koittanu parhaani mukaan pirellä lankoja käsisäni keskenäni. Vähä kyllä mietitytti, että meneekö kohta koko kipsa nurin ku mä jourun siä orpona sättäähän, ku perehrytysaika oli vain kaks viikkoo ja työn sisältö semmosta, että koko homma koostuu aivan helevetin monesta (erilaisesta) palasta, joten pirusti oli opettelemista ja muistamista.

No, ensimmäänen ns. itsenäinen työpäivä oli kyllä työntäyteinen, ja kiireen tuntua lisäs takuulla seki, ku näin aluuksi mun menee muistelemiseen, ettimiseen ja kaikenmoiseen kelaamiseen jonku verran perkeleesti ylimäärästä aikaa. Mut jäin henkiin, eikä vissiin kukaa muukaa kuollu! Enkä ihan jatkuvalla höngällä joutunu aharisteleen muita tyhymillä kysymyksillä! Mut se, mikä oli eherottomasti parasta, ni mä nautin tosta työstä ihan kybällä!!!

Jos mä viihryin erelliseski hommas vallan erinomaasesti, ni ainaki näin aluun perusteella uskaltaasin väittää, että kyllä mä tuun viihtyyn mainiosti tänki rupiaman, vaikka työnkuva onki täysin erilainen verrattuna siihen mitä mä tein aikasemmin. Toivottavasti voin olla samaa mieltä myös vuoden päästä, ku koko homma on ohi. 

Mut mitäpä muuten? Äijällähän on täs ollu tänä vuonna lomautuksia silleen, että on kolme viikkoo töitä ja viikko lomautusta. Ny sillä on maharollisesti viiminen lomautuspätkä päällänsä ja siitä riehaantuneena tämä ponkasi pariksi päivää kalastahan. Niin, tarkotuksena tietysti hankkia ilimasta ruokaa perheelle, juu juu. No, taitaa se(ki) kalareissu mennä väkisinki viihteen puolelle, ku Ahti ei kuulemma ainakaa viä tänään ollu ollu anteliaalla päällä. Et se siitä ruuasta, ja ilimasuuresta varsinki. Mut ei se mitää, mä olin justiinsa viikonlopun Isojoella keskenäni viettämäs tyttöjen palju- ja ravinteli-iltaa ja tulevana perjantaina meen toisen tyttöporukan kans kattohon Apulantaa Naantaliin. Et jokaselle jotaki.