Kiitos elokuu! Tähän asti oot tarjonnu tän niin sanotun kesän parasta antia, varsinki sään puolesta ja vähä muutenki! Toki tuo Nightwishin konsertti jäi niukin naukin heinäkuun puolelle, mutta ei se ny niin tarkkaa oo. Mä en oo viä keksiny, minkä takia heinäkuuta piretään joteki ylivoimasesti parhaimpana kesäkuukautena, koska elokuuhan se on paras kuu kesäs ja yleensä koko vuodes.

No joo, ei tietty pitäsi mennä vannohon ku elokuuta ei oo puoliakaa viä takana, tiä mitä paskaa viä kerkiää tapahtuun ku näin ennakkoon menee hehkuttaan, niinhän mun aina käy että ku erehryt jostain oikeen iloitteen ni vuorokauren sisällä tuuli kääntyy. Mut jospa mä sittekki oon perusluonnoltani jollain kierolla tavalla optimistinen, että aina välillä mä kuitenki uskaltaurun koittaan, että kehtaaskahan ny vähä olla ilonenki, et käviskö kerranki niin ettei heti saisi paskaa niskaansa jos pyhkäsee sen tyypillisen norsunvittuilimeen naamastansa eres kiiruummaksi aikaa!

Tampereksen reissu oli ihan mukavaa vaihtelua, nautiskeltiin musiikista ja virvokkeista, auringonpaisteesta ny puhumattakaa - meinaan sen kaikki 10 minuuttia, mitä aurinko näyttäyty. Vesisaret sentäs lakkas parahiksi menomatkalla ja aiva loppuehtoosta piskotteli pikkusen, mutta vaan sen verta ettei maksanu vaivaa verhoutua mihkää kokovartalospärdäriin. Mä oon ny nähäny Nightwishin kolome kertaa ja joka kerran eri laulajalla varustettuna, ja pakko sanoo että jos ens alakuun sitä ensimmäästä jäi vähä kaipaileen, ni toista en kaipaa juuri yhtään ja tää nykynen paikkaa ensimmääsen jättämän kolon vallan mainiosti!

Viimme viikonloppuna vasta rupes tuntuhun, että ny se kesä oikiasti vasta alako! Keli oli komia, just sellanen sopiva ku vähä piliveili, ei pahasti tuullu ja lämpötila oli jonkusen asteen kaharenkymmenen päälle. Tarkeni, muttei niin että pelekkä hengittely varjos olis saanu hien roiskuhun. 

Tätäkää ei varmaan kannattasi sanoo, kostoks kumminki kohta varisee omenanraakileet alaha puista ja joku heinäsirkkalauma tulee ja syöö kaiken minkä irti lähtee, mut mä oon tänä kesänä ruvennu epäileen, että ehkä tän plassin maaperä ei sittekkää oo niin kirottua, mitä aiemmat tää vietetyt vuodet oon aatellu. Tänä vuonna kirsikkapuu teki ennätysmäisen sadon, kasvua oli varmaan joku 300% erelliseen ennätykseen nähären (1 kirsikka v. 2013) ja mähän ne marjat Sisun kans popsin kilipaa räkättien kans. 

Mansikkamaaki suolti kerranki kunnolla marjaa eikä vaan mammuttimaisen isoja lehtiä. Lisäks viimme syksynä istutetuis omenapuis (2 kpl) sekä päärynäpuis (toinen istutettu 2012 ja toinen viimme syksynä) on raakileita. Viinimarjapuskat ei oo tänä vuonna kovin pahasti kärsiny härmästä eikä pistiääsen toukista ja olihan niis puskis marjojaki, eniten toki vanhas kunnon punaviinimarjapuskas siinä ku valakoses oli vaan muutama trusa (no eipä siinä puskas toisaalta oo ku yks oksakaa enää ku toinen napsahti talavella poikki) ja ns. vaaleenpunanen lajike tuotti tyyliin yhyren marjan per terttu. No onpa seki jotaki. 

Mukavahkon mansikkasaaliin lisäksi mettästä on saanu kantaa kotio mustikkaa ja vattua sen minkä kerkiää! Ai että miten ihanaa, hyvänmakusta olematta kuitenkaa epäterveellistä, ja kaikki tämä ihan ilimatteeks! Ja vitut, oli pakko käyrä ostamas uus pakastin että saatas kaikki marjat mahtuhun johki. Ku eihän sitä keräämistä ny siihen malta lopettaa ku yks pakastin on ääriänsä myöte täynnä :D Sillon taotaan ku rauta on kuuma saatana, kuinkahan monena vuonna ei olla saatu mustikkaa muutaku äiten pakastimesta. Mulla on se periaate et mettämarjoja ei kaupasta ostella, jos ei niitä mettästä löyrä ni ollaan iliman - tai pyyretään tosiaan äitiltä jos sillä olis. 

Mut se (paskan)marjoista. Eileen käytiin tsekkaamas, mitä Muumimaailmaan kuuluu! Ja mitäs sinne, kaikki näytti olevan mestoilla paitsi Hemulia ei näkyny. Poikia ei enää niinkää ne muumiukkelit kiinnostanu, ne ennemminki tais jännittää pikkusen ja Urhoo tuntu kiinnostavan kaikista eniten Muumimaailman kartta. Niitä haalittiin kotio vietäväksiki, niin englannin- ku ruottinkielisinäki versioina. 

IMG_1835muok%27.jpg

Urho lukee Niiskuneidille karttaa

 

IMG_1843muok.jpg

Mä pääsin Nipsun kainaloon!

 

Muuten täs on kesäpäiviä kuluteltu pääasias ulukoillen. Tai jos tarkkoja ollaan, mun kesäPÄIVÄT kuluu töis, mut ehtoopäivät siis joko maleksin poikien kans pihalla, noukin marjoja (joko kotopihas tai muualla) taikka käyn fillarilenkeillä. Päivä on onnistunu, jos työpäivän päälle kerkiää ja jaksaa kaikkia erellä mainittua.  

Poijista viä, että niistä on tullu melekosia pelimiehiä. Muksujen hiekkalaatikolla ei oo kukaa juuri käynykkää koko vuonna, ehkä pari kertaa siä on piipahrettu mutta ku siä se leikki tuppaa mennä siihen, että hiekkaa ruvetaan viskoon ympäriinsä niin, että sitä on silimät, suut ja vaatteiren sisäpuolet täynnänsä, ni mua ei yhtää häiritte, että koko santaloora on tällä hetkellä so last season. Trampoliinihyppelykää ei hirveesti kiinnosta, eikä pyörääly. Sällien lempparipuuhat tällä hetkellä on kattopingis, eli pingispalloo lyörään mailoolla talon katolle (ja pelin kohokohta on se, ku kaikki noin kymmenen palloo on jämpänny ränniin ja äiti tai iskä tuuppaa pallot sähälymailan avulla rännistä alaha), jalakakoripallo eli jalakapallon heittely korirenkaaseen, sähälygolf, josa maahan on kaivettu hiekkalaatikolla täysin tarpeeton hiekkaämpäri, ja sähälymailoolla lyörään palloja sinne ämpäriin sekä mölökkykeilaalu, josa mölökkypelin palikat pystytetään rappusten eteen ja rappusten yläpäästä palikoota heitetään kumohon mölökyllä. Uusin hurahrus on ihan perinteinen tikanheitto. Poijat kyllä pyyteli jousipyssyä, mutta saivatki tikkataulun. En kyllä oo varma, olisko jouskari ollu vähemmän vaarallinen vehejes :D

Tää innostus palloilu- ja heittolajeihin on tarttunu jätkiin Nintendo Wii -pelikonsolipeliistä, jota meillä saadaan tällä hetkellä pelata parina päivänä viikos. Ja sillon ku ei pelata Wiillä, pojat kuvittelee pelaavansa Wiillä... Orotan, koska kaupas ruvetaan vaatimaan, että pitäs ostaa miekka ja nyrkkeilyhanskat. Wiistä tarttuu myös poikien puheisiin näppäriä enkunkielisiä fraasia. Urho luettelee sujuvasti englanniks tikanheitos saamansa pisteet ja yks päivä ku pojat pelaili pihalla sitä ns. golffia, meinasin revetä naurusta sivummalla ku jätkät vähä siteeras pelikonsolin golf-pelin tekstejä. Siinä pelis, jos on vaikka tilaisuus lyörä "birdie", näytöllä lukee ennen lyöntiä, että birdie change. Ja jos pelis käyttää liika monta lyöntiä, peli loppuu ja näytöllä näkyy ilmotus Give up, luovuttamisen merkiksi. Poijat kilipaa sitte huutelee näitä samoja ilimotuksia mitä ovat pelis nähäny, mut Sisupa oli terävänä ja keksi ihan oman: "Mulla on nyt give up change" :D

Niin, ainahan täs olis maharollisuus luovuttaa, mutta katotaan ny kuitenki viä eteenpäin! Lähietäisyyrellä ainaki näkyy kaikkee kivaa! Keskiviikkona meen parturiin, lauvantaina kaverin kans rymyään Turkuun ja seuraavana lauvantaina suuntaan Isojoelle ja meen siä mökkeileen vanahan kunnon rytmiryhymän kans!