Välis tuntuu, että ku työmaalta kotio pääseen ni elämä on pelekkää pyykkien latomista pyykkimasiinaan ja masiinasta pois (ja vastaavat koukerot tiskimasiinan kans) sekä mukulootten paimentamista ja viikonloput on sitä samaa, paitsi iliman työs käymistä. Onneks sentäs välis on viikonloppuja, jolloin sinne pyykkikoneeseen pääseen tunkehen pileis ryöttääntyneitä rettuja!

Ny tuommosia viikonvaihteita on osunu oikeen kaks peräkanaa ja tänä viikonloppuna oli oikeen tuplakekkerit, ku oli menoo niin perjantaina ku lauvantainaki. Viikko sitte olin äijän ja sen siskon kans kattomas Turus Amorphista ja toissapäivänä olin isojokisen kaverini kans kattomas samaasta bändiä Seinäjoella. Enste vähä mietiin, että onko ihan typerää mennä kattohon käytännös sama keikka viikon välein, että mahtaa se jäläkimmäänen tuntua siltä, et hei tää on jo niin nähty. Mut lopulta mä taisin nauttia Seinäjoen keikalla enemmän - enkä ny tarkota alakoholia! Siinä toistamiseen keikkasettiä kuunnelles välillä oikeen yllätyin, että ai soittiko ne viikko sitte tänki biisin - ehkä olinki siä Turuus enempi hönös ku kuvittelinkaa :D

Muutenki meno Seinäjoella oli parempi ku Turun keikalla. Turus suurin osa yleisöö pönötti tönkköinä paikoollansa, ihanku niille olis narikkalapun sijaan tarjottu rautakanki perseeseen. Seinäjoella puolestaan väki reuhas siihen malliin ku mun mielestä kunnon rokkikeikalla kuuluuki! Pointsit siis etelä-pohojalaasille, paitsi sille yhyrelle ääliölle, joka käytöksestä päätellen luuli olevansa niin Euroopan omistaja ku Jumalan lahaja Suomen naisillekki. Mut ehkä se oliki joku hesalaanen? Turun keikan plus-puoliksi vois mainita, että siä onnistuun näkehen muutamia tuttuja ja sanailehen niitten kans pikkuusen. Keikan jäläkeen pääsin sanailehen myös posliiniluurille, tosin en laske sitä enää keikan plus-tilastoihin...

Mut sitte eiliseen. Isojokia on aiva turha parjata miksikää takapajulaksi: siä ollaan niin erellä aikaansa että Halloweeniaki juhulitaan siä viikkoo ennen ku muualla! Mä ja kaveri siis panostettiin astetta noitamaisempiin ulukoasuihin ja orotinki näkeväni ehtoolla baarin täyreltä kaikenmoisia velehoja ja mörköjä. No, kauhugallerian sijaan paikalla oli sekalaanen seurakunta mitä mielikuvituksellisempia hahmoja: oli Teräs- ja luolamiestä, enkeliä, pääsiäästipua, intiaania ja vaikka mitä. 

Ehtoo kulu rattosasti tanssien, ihimisten (taikka satuhahmojen??) kans höpisten ja virvokkeita nautiskellen ja lopulta heilautin itteni äijän kans taksihin. En tuntenu kuskia ja ens hätähän ilimotin määränpääksi vaan kylän nimen, mihkä oltiin menos. Palan matkaa ennen porukoitten tupaa aattelin antaa tarkemmat koordinaatit, mutta ennen ku kerkesin sanoo mitää, ni kuski totes, että "te ootteki varmaan menos tuonne". Mistä helevetistä se sen tiesi? Mulla ja äijälläki oli viä peruukit sun muut härpäkkeet päällä ettei tunnistus olisi ainakaa normaalia helepompaa. No, tää on taas näitä juttuja, jokka toimii vain takapaj... pikkupaikkakunnilla.

Aamulla ku varovasti raottelin silimäni tarkkaillakseni olojani maharollisen (lue: torennäkösen) krapulan varalta, hämmästyin ku tajusin, ettei täs olo ookkaa niin kauhee ku olis voinu luulla! Mut enempi mä hämmästyin, ku huomasin kerryttäneeni jotain matkamuistoja eiliseltä. Vaatepinkkani keskellä joku joku musta höyhenhässäkkä ja aloin jo epäillä kynineeni jonku korpin siä baaris. En mä varmasti ainakaa sen enkelin enkä etenkää pääsiäistivun untuviin ollu käyny käsiksi höyhenpuuhkan värin perusteella. No mut sitte mä vasta hämmästyinki, ku käsilaukustani löysin rikkinäiset aurinkolasit! Eivät siis ollu mun omat. Sen ku joku osaiski mulle kertoo, et mitenkä mun laukkuun on päätyny jokku sankapuolet arskat. 

Täs viä kuva mun eilisehtoon lookista. Kuvasta puuttuu panta, josa oli kiinni kissankorvat. Ai että mun tuli ikävä mustaa tukkaa, vaikka eihän mun oma liuhuletti ny muuten olsi mustanakaa likikää nuon runsas. Mut ku viimmeksi sain mustista rairoosta päänahkani ruvelle, ni ehkä pitäyryn johonaki muus väris suosiolla. Onhan tää mun nykynen pinkkiki letti aika ihana, eikä samanmoista väriä tuu likikää niin usein toista vastaan mitä vaikkapa nuota mustia hiuksia!

Jees... Kyllä on taas mahtavaa palailla viikonlopun perästä virkoosena sorvin ääreen :D Mut seuraavat kekkerit on näköpiiris vasta kuukauren päästä, joten ehkä siihen mennes kerkiää kuittaileen pois näitä kertyneitä univelekoja. Ehkä.