Sattupa tuos päivällä olehen suht tuuleton ja sateeton väli ni päätin viä lähtiä pyöräälehen. Tiä vaikk'olis ollu viiminen fillarointi tälle vuotta. Ei sillä et mitää lunta olis, mutta eipä nää kelit ny muuten mitää hääviä oo ollu. Helevetinmoista tuulta ja vesisaretta pääasias. Ja vaikka musta tuntuu tympiältä vaihtaa pyörääly talaven aijaksi vallan kävelylenkkiihin, ni mihkää nastarenkailla hautaan -kokeiluihin en tohori ruveta pyörälläni. Tuos oli aamulla vaihteeksi tiet aiva jääs ja vähä jännitti lähtiä 24 km taipaleelle mut lopulta keli oli oikeenki hyvä, mitä ny tuo soratieosuus oli hemasevaa mutavelliä. Niinpä oli retut mahtavan näköset kuraroiskeista, näytin varmaan taas hieman pulsulta tua kylällä. 

Ennen lähtöö muute satuin sepostaan Sisulle pyöräilyaikeistani. "Käyn samalla reissulla sitte myös kaupas ja kirppiksellä", toimitin. "Ja PASKALLA!" jatkoo Sisu ja nauraa rätkätti päälle. Jep jep, mun aina niin p-sanavalamis kuopukseni...

Tuli tuos mieleen ku noin vuosi sitte uhosin, että pistetään tönö myyntihin ja muutetaan helevettiin täältä korvesta. No, kun tän suunnitelman etenemistä aina joku aika ajoon kysäsee, ni eihän se mihkää oo erenny. Kun tuos onneksi sattu työllistyyn keväällä ni ei oo enää ollu niin paljoo aikaa nysvätä tää hornankolos hajoomas eikä oo ollu oikeestaan aikaa mihkää muuhunkaa. Työttömänä olles sitä ehti liikaaki märehtiä kaikkia asioota mikkä otti päähän ja muutenki tää synkkä ja nihkee loka-marraskuu on just se aika vuodesta kun lerssi sojottaa keskellä ottaa pienimmästäki syystä ja loistaa pimeyres kilipaa Petteri Punakuonon nenän kans. Tää alakutalavi ei sentäs ihan niin paha oo ollu ku viimme vuonna, mut katotaan ny kuinka sitä täs taas kypsähtää tähän mettäpöyröölyyn talaven kulues!

No, jos vuosi sitte oli liikaaki aikaa ajatella kaikkee, ni ny on ollu vähä muutaki ajattelemisen aihetta kun kämpän vaihtaminen. Mitä tenavihin tulee, ni kaikki ei oo menny aiva niinku josain lauantai-iltapäivän perheleffas. On läpikäyty tutkimuksia jos jonkumoista ja asia, mitä täs on hetken aikaa jo vähä ounasteltuki, sai vahavistuksen vähä aikaa sitte. Mä en tästä aiheesti viitti tää sen enempiä selostaa, ja sen verta tietysti voin sanoo ettei kukaa ny huolestusi, et ei tää kukaa tee kuolemaa eikä kärsi tuskaa jos ei mun syrämmeni ajottaista kipua lasketa, mut semmosta varmaan ny kokee jokaanen syystä tai toisesta, kellä tenavia on :)

Ja tutuille tiedoksi: jos erellä mainitusta aiheesta haluaa jutella tai kysellä, ni siihen on keinoja vaikka kuinka. On puhelinta, Facebuukkia, whatsappia, sähköpostia ja ihan live-kontaktiki olis kiva, tää mä oon tää mettäs, tänne saa tulla, ei tää sudet syö vaikka tua johonaki kylillä niistä porukat täräjää aiva maharottomasti. 

Se olis taas huomenna työpäivä. Perjantaina oli firman pikkujoulut ja mä olin jo melekeen vähä huolissani et kuinkahan ämmän käy, ku olin tuos viimmekuisten Halloween-pileitten jäläkeen vähä niinku huomaamattani tipattomalla, eli en vissiin juonu yli kuukauteen mitää alakoholipitosta, en ny aiva satavarma oo et olisko joku yks saunajuoma johonaki kohtaa menny, mut kuitenki semmosella hyttysenpaska Itämeres -linjalla kuitenki tuli oltua. Niin aattelin, että ei kai sitä harjotuksen puutteesta kihahra hattuun heti kättelys niin että hävettää ens viikolla duunis niin lujaa että suorastaan toivois työsuhteen pikaista päättymistä.

Mut ei, mä tilasin ittelleni hilpeetä hiprakkaa koko ehtoon tarpeiksi ja semmosen sainki! Karaokee kävin rääkkymäs muutamaanki otteeseen ja innokkaimpia faneja joutu vähä niinku juosta karkuunki jossain kohoren... Mut loistoehtoo oli eikä krapulakaa aiva paha ollu, juustonaksuilla siitä selevittiin! Tai no tunnustettakoot rehellisyyren nimis, että annoin mieliteoilleni periksi ja riensin kaupasta hakehen kanuunanaksuja, ja kun olin muutaman kourallisen syöny ni olo oli huonompi ku ennen kauppaan menemistä... Miksen mä opi, että semmosen helevetinmoisen sipsisäkin kyllä syö silimillänsä alta viiren minuutin, mutta se sisältö rupiaa ällöttähän lopulta ihan yhtä nopiaa! 

Viimme yönä oli kauhee liskojen yö. Mun seurana tosin ei ollu sisi- vaan Sisulisko. Se on ny ollu pienen flunssan kouris puolesta viikosta asti ja lopultahan se sai sitte silimätulehruksen. No, onneks nyt eikä viikon päästä ku tulee synttärivieraita. Se taas yöllä tuppas mun viereen ja piehtaroi siinä niin julumetusti että ei mun nukkumisesta meinannu tulla mitää. Lopulta mä kannoin Ässän takasi omaan punkkaansa ja paluumatkalla talloin Lego-kasahan, ja se muute tuntu aika ristuksen epämukavalta! Hyvä etten äänehen rääkässy kaikkia tuntemiani vittusaatanoita ja herättäny koko huushollia!