Viimme vuonna tempasin vuoden viimisen fillarilenkin josain joulukuun alakupäivinä, kunnes keliolosuhteet pakotti pistään mankelin talaviteloolle. En olis uskonu, että tänä vuonna saan jo pistää paremmaksi, kun vuoden (toistaseks?) vika pyörääly tuli suoritettua eileen, eli 19.12. mitä parhaimman kelin vallites: aurinko paisto pilivettömältä taivaalta, joskin aika matalalta, ja lämpötila oli jotain +5 astetta. Tänään aurinko ei näyttäytyny, mutta lämpötila oli joku +11. Vähä siis samanmoinen keli ku toissa juhannuksena, paitsi et tais olla jopa pari astetta lämpösempää.

Jees, mut en mä ny jaksa säästä pauhata, paitsi helteellä, koska se vituttaa mua ihan oikeesti. Emmä ny tietty väitä nauttivani täysin siemauksin tämmösestä pimiästä, lumettomasta rapatalavestakaa, mutta kyllä tän ny jotenki kestää (ehkä). Eihän täs oo enää ku pari vaivaasta päivää ni sitte alakaa jo päiväki taas piteneen! Sisun ja Urhon voimalla vaan eteenpäin!

Kun näin näppärästi sain aiheen käännettyä Sisuun, ni mainittavahan on tietysti se, kuinka Ässä saavutti tuos jo 4 vuoden iän. Synttärijuhulien ensimmäänen osa vietettiin parisen päivää ennen virallista syntymäpäivää, ja sankari tuumi vanhenemisestaan seuraavasti: "Minä en ole vielä neljävuotias. Minä olen ALLE neljävuotias. Mutta sitten kun minä täytän neljä vuotta, minä olen alle viisivuotias!" On se terävä jätkä kuulkaa :)

Mä en kauheesti tykkää tenavien livulla keulia, mutta toisaalta, olis se ehkä ihan kivaa vaihtelua siihen, kun useimmiten tulee paasattua vaan siitä, mistä milloonki oon saanu harmaita haivenia klopohoni mukulooren tempauksien taikka uppiniskasuuren tähäre. Eli jos Sisuki osaa olla varsin helevetin kovapäinen, ni käyttää se sitä päätänsä muuhunki ku källien tekohon: vähä ennen synttäripäiväänsä se oppi lukemaan. No, Urhohan Sisun on jo niin vieny mukanansa kirjainten ja kirjojen, ja tällä hetkellä etenki Aku Ankka -lehtien mailmahan, että isoveikkaa on kiittäminen tästä tairosta.

Aku Ankka -lehtiä puolestaan saa kiittää siitä, että joululahajaksi poijat on toivonu muun muaas seuraavat vaatekappaleet: Liivi ja viitta. Sällit villiinty ihan täysin kun Aku Ankas oli vähä aikaa sitte joku varmaan neliosanen jatkokertomus, johona seikkaili Super-Hessu. Siitähän tuli poikien suuri sankari yhtäkkiä. Ja sillon ku Hessu on ihan normihessu ni sillähän on päällä liivi, ja sitten kun se syö superpähkinöötä ja muuttuu Super-Hessuksi ni se saa päällensä viitan. Tää siis selittää nää lahajatoiveet. On siinä joulupukki saanu vähä raapia päätänsä että on saanu kyseiset toiveet täytettyä, katotaan ny onko jätkät yhtää tyytyväisiä lopputulokseen, ku pukki joutu vähä soveltaan.

Tänään kävästiin tuos kylällä yhyres joulutapahtumas. Tulipa kerranki lähärettyä, useinki on ollu mieles että vois joskus tän kyläyhyristyksen kinkereihin koittaa osallistua, mutta aika usein on ollu jotaki muuta samaan aikaan. No nyt sitte mentiin ku viä tuosta naapurustosta oli yhyret tutut kans tulos, vaikka tää mahtavan jouluisa keli aamun vesisateineen oli jo vesittää suunnitelmat (kysees oli pääosin ulukoilimatapahtuma). No, hetkittäin oli taas vähä tämmöstä, et "Oi miksi lähdinkään" kun Urho marisi marisemasta päästyänsä että haluaa takasi kotio. Ei sitä mitkää tommoset tapahtumat kiinnosta tippaakaa, ja Sisu sitte yleensä ottaa mallia ja kieltäytyy kans peräs vähä kaikesta. Niin et oo siinä sitte sosiaalinen, kun muut kylän tenavat laukkaa keppihevosilla ympäri pihaa ja oma jäläkikasvu vain tuijottaa mieluummin läheises grillikatokses loimuavaa nuotioo. Ei sillä, ei tulen tuijottamises silleen mitää vikaa oo mutta joskus sitä tuntee asuvansa josain kuplas. Siis sen lisäksi, että asutaan aivan mettäs.

Mut joo, ennenku taas vaivun synkistelyyn ni vaihretaas sävyä: Tänään sain hellyyrenosoituksen Urholta, erittäin Urhomaiseen tapaan. Tämä tuli keittiös halaahan mua ja sanoi, että "minun päästäni tuli sydän." Sitte Urho viisas mun takana tiskipöyrällä olevaa Viivi&Wagner -mukia, mihinä kyseiset hahmot halaa toisiansa ja niitten päiren yläpuolella oli piirrettyinä syrämmen kuvat <3

Sisu sen sijaan sano mulle yks päivä, että "Äiti, sinä olet laiha lihava!" Ja minuutti sen jäläkeen Sisu täsmensi: "Äiti, sinä olet vaan lihava!" :D Joo joo, tunnustan! Annoin loppuvuoden osalta piupaut karkkilakolleni ja oonki mättäny konvehtia kaksin käsin. Mut onhan sitä ny järjestettävä ittellensä vähä haastetta ens vuodeksi, ku ottaa tavotteeksi karistaa joulukilonsa pois! Mut jos kelit jatkuu tämmösinä, voinpahan karistaa joulusuklaita persauksiltani pyöräällen!