Hupsista saatana, vuosi otti ja vaihtu tuosta nuon vaan ja s'olis taas aika kattoo hetki taa päin ennenku alakaa sihtaahan pikemminki etiäppäin. 

Alakuvuosi kulu työttömänä kärvistelles. Mukulat oli osapäivähoiros tuona aikana ja siunaantunutta vapaa-aikaa hyörynsin mietimällä kuumeisesti, että mistähän mä ny työtä oikeen saan. Lisäksi lenkkeilin ahkerasti ja myin kaikenmoista kampetta kirpparilla, ja erinäisistä myyntijaksoista jäiki ihan kivasti kätehen ja mikä ihaninta, sai peräkammariin kertynyttä "myyn näitä sit joskus kirpparilla"-tavaravuorta merkittävästi pienennettyä. 

Kun työttömyyspätkä rupes olehen noin puolen vuoden ikäänen ja ottaan kasvanu k*rpä ainaki puolen metrin mittaanen, pääsin työhaastatteluun vanahaan tuttuun työpaikkaan, eli just sinne, mistä olin kohta puoli vuotta ollu pois. Sitte kävi niin onnellisesti, että sain sen työn, ja se kyllä pelasti mut kunnon kilahdukselta. Miten onkaa mahtavaa, kun jokku ihimiset, joitten ei oo ikäpäivänä tarttenu kokee työttömyyttä, on sitä mieltä, että eikse oo vähä ku lomaa kun on pätkän aikaa pois työelämästä? Mut mikä loma se sellanen on, jonka kestosta ei oo mitää tietoo ja jonka aikana ei kuitenkaa pisemmän päälle oo varaa teherä mitää semmosta, mitä ihimiset ny yleensä lomillaan puuhailee?

No, työt alako maalis-huhtikuun vaihtees ja työtä oli luvas vuoden mittasen vuorotteluvapaan aijaksi. Uus työtehtävä oli oikein kiva niin kauvan kun sitä kesti - nimittäin syyskuun aluus pääsin vaihtaan sijaisuuresta toiseen, eli en ollukkaa enää vuorotteluvapaan vaan äitiysvapaan tuuraaja! Mun ei siis tartte viä huhtikuus jäärä työttömäksi taas, vaan työtä on tiedos ny ainaki tän vuoden syyskuulle! Uuren työtehtävän hyvä ja samalla ehkä huono puoli on työn sillisalaattimainen sisältö sekä se, että uutta asiaa tulee pikkuhiljaa koko ajan. Meinaan huono siinä mieles, että varmaan taas käy niinku erellisenki työsiivun loppupuolella, että siinä vaihees kun alakaa olla sellanen fiilis, että kyllä täs ny on jo nähty niin monenmoista että paletti alakais olla silleen vähintäänki kohtalaasesti kasas, ni tadaa, sitte työ jo loppuuki. 

Mut mitä sit tapahtu huhtikuun ja syyskuun välis? No mähän nautin tietysti työn ilosta täysin siemauksin, mistäpä muustakaa olisin nauttinu ku ei mitää kesälomaakaa ollu! Ei vaan, olihan siinä sivus monenmoista muutaki, niin kivaa ku vähemmänki kivaa. Jäläkimmäisestä esimerkkiinä yks kpl oksennustauteja sekä yks kappale kissan sairastumisia, mutta onneks molemmat vaivat oli ohimeneviä. Ja niitä kivoja asioita oli vaikkapa pinkki tukka, jonka piti olla kesäväri, mutta joka jumittaa mun pääs aina vaan, vähä niinku olokavarres jumittaa uus tatskaki, tosin tatskathan ny on jumitukseen tarkotettujaki. Muita kesän kivoja juttuja oli Nigthwishin konserttireissu, hyvä marjasato sekä loppukesän taikka pikemminki alakusyksyn ihanteellinen sää, kun muuten kesällä ei hirveesti tarttenu kuumuuresta eikä kuivuuresta kärsiä...

Loppuvuonna jo pitkään epäilty asia sai vahavistuksen ihan paperilla, ja meistä tuli ns. erityislapsen vanhemmat. Tai tottakai me sitä ollaan oltu koko ajan mitä tätä vanahemmuutta on kestäny. Et loppuvuosi siis oli vähä sekavaa ja harmahtavaa aikaa muunki ku kelien puolesta. 

Kämpän myyntiajatukset on ollu jäis, mut kattoo ny, mitä tuleman pitää. Töihin pääsy vähenti oleellisesti kyrpiintymistä ihan kaikkeen, mut ei kuitenkaa siirtäny tätä luukkua sijainniltansa mihkää... vaikka eihän me toisaalta enää asuta mettän keskellä, koska tästä ympäriltä hakattiin kaikki mettät matalaksi keväällä :D

Uuteen vuoteen olis sen suuntasia tavotteista, että tammikuus annan kyytiä joulu- tai rehellisesti sanottuna syysläskeille viettämällä "pullattoman tammikuun", eli hampaita kiristellen kieltäyryn leivonnaisista, sipseistä, sokerilimsoista, jäätölöstä ja sen semmosista nannoista ja tietysti pitkään jatkunu, paitsi puolisen kuukautta "joulutauolla" ollu karkkilakko käynnistyy tai siis käynnisty jo uuresta. Ja KYLLÄ, karkkilakko koskee tietysti myös suklaata, jos ei joku viä tajunnu sitä, että suklaakin on karkkia ;) Kun siis oon karkkilakkoilullani lesoillu Facebookissa, oon saanu huomata, että toiset tekee eron karkin ja suklaan välille, toisin ku mä. 

Ja muuten olis tavotteena suoriutua töis niin hyvin ku suinki osaan, ja jottei edes olisi taas kerran mustaaki mustempi syksy, ni toiveena olis tietysti pystyä estään tavalla tai toisella työelämän kuoleentuminen, kun nykynen työsoppari syyskuus umpeutuu. 

Mut tänään viimmein tuli Maskuunki talavi, ainaki hetkellisesti. Tänään tultiin kotio joulureissulta, ku oltiin tuos reipas viikko porukoilla, ja tänään vihiroon on sen verta tuprahdellu lunta, että on maa valakosena. Huomenna meinaan astahtaa vaakalle, katsastaa purotettavien kilojen määrän ja lopputuloksen paljastuttua kiroilen niin että ensimmäinen parisataa grammaa haihtuu jo ruokottomuuksien mukana ilimaan. Sitte taas penskat päiväkotiin, itte pirtsakkana (hah hah...) duuniin ja toivon, että töis ei kovin taajahan tuotaasi herkkuja tarjolle taukohuoneeseen tammikuun aikana mua kiusaahan :D