Meillä on aina talaven ankein aika yhtä juhulaa vaan, ku marraskuus on enste isänpäivä, ja siitä sitte päästellään Sisun synttärien kautta kohti joulua ja siitä puolestaan kohti Urhon ja äijän merkkipäiviä. Viimme vuosina on viä saanu juhulia muksujen synttäriä vähintään kahtena eri päivänä. Ny on tää vuotuunen juhulaputki päättyny eikä ihan hetkihin tartte miettiä, mitä kukaki tarttis lahajaksi. Keväällä sitte pääsee esittään jotain varovaisia toiveita tai vinkkejä oman synttärilahajan suhteen, ja sitte onki taas marraskuuhun asti hilijasta. 

Viimme aikojen kuusvuotispileet on ainaki varmistanu sen, että joulukilot roikkuu persiis aina vaan, ja kaikki pullattoman tammikuun aikana nauttimatta jääneet pullat on kyllä hyvin korvattu helemikuus. No mut hyvähän se on tietää, että ainaki joku asia täs elämäs on pysyvää, nimittäin herkkuperseily. 

Oltihin tuos viikonloppu Isojoella. Viikonloppusyöpöttelyä koitin kompensoira avaamalla hiihtokauren ja päästelin äiten kans tunnin suksilenkin kotokylän mettis lauvantaiaamuna. Pakko se on raskain syrämmin tunnustaa, että ihiminen on erehtyväinen ja että kyllä se hiihto vaan on lopulta ihan mukavaa hommaa, vaikka joskus vannoon, että helevetti jäätyy ennenku meikäläänen innostuu suksittelusta. Tai sitte se helevetti vaan on menny jäähän, mistä sen tietää. Nää tän hetkiset maanpäälliset pakkaslukemat ei vaan kyllä päätä huimaa, tai siis eihän nytkää eres oo mitää pakkaslukemia vaan selkeesti plussalla mennään ja taivaalta sataa vanhaa kunnon varsinaas-suomalaasta loskapaskaa. Niinpä mä keksin tuos Isojoelta lähteisäni, että mähän meen sinne parin viikon päästä uuresta jos siä olis paremmat tsäännsit kyetä hiihtähän ja sopivasti paikkakunnalla viä järjestetään joku 24 tunnin hiihto -tapahtuma! Kyllähän siis jo tällä 1 h treenaamisen määrällä kannattaa osallistua!

Mä palasin Isojoelta vaan jäläkikasvu mukanani ku äijällä on taas lomautusviikko tuloillaan. Automatkaksi pelekäsin kamalaa keliä kun oli luvattu niin lunta, vettä ku räntääki, mut isommat tiet oli kohtuullisen vapaita sohojosta ni mikäs siinä oli ajelles, ja ku takapenkkilääsetki oli rauhallisia Huittisiin asti. Mut aika vähillä rähinööllä selevittiin kotio, mitä ny mukulat pisti mun vähääsen aivokapasiteetin koetukselle kyselemällä, mitä mikäki sana tai sanonta tarkottaa. Piti muun muaas selittää poijille, mitä tarkottaa "suokaa anteeksi" ja "prosentti" ja että minkälaanen on "lihava". Pikkusen täyty oikasta poikien käsitystä, kun ne enste meinas, että lihava tarkottaa iskää. 

Täs on ny sitte viiren päivän yh-leikki aluillaan ja täähän alakaa letkeesti poikien Nintendo Wii -päivällä. Mun osa on pelipäivänä heleppo, ku saa vaan rauhas nakutella läppäriä eikä kukaa yhtää tuu kyttäähän, että äiti mitä sä sillä koneella oikeen teet. Sen lisäks ei tartte ku hoitaa muonituspuoli ja leikkiä jotaki valtakunnansovittelija, poliisia, erotuomaria ja natsisikaa ku sällit riitaantuu pelien (tai minkä tahansa) tiimellykses. Mistä tuliki mieleen, että se alakaas olla iltapala-aika.