Jos työttömyysajoista pitää jotaki hyvää kaivella ni se, et sai nukuttua, jos ny aiva mielin määrin mut ainaki riittävästi, jos vaan älys mennä sopivan aikasin maate. Ny ku on taas pian vuoden koittanu hosua tenavat aijoos hoitoon keriitäksensä töihin edes suurinpiirtein seittemän mais, ni arkena yöunelle ei useinkaa tuu mittaa kuutta tuntia enempää. 

Jokasella meistä on takuulla ne tietyt aamutoimet ja -rutiinit mistä ei voi tinkiä, tai on koko päivä pilalla. Jollekki se on kunnon aamupala, jollekki kahavikupponen, jollekki (kuten mulle) huolellinen tukka- ja/tai naamataika, jotta kehtaa lähtiä ihimisten ilimoille tai mitä ny ikänä. Eli ihan loputtomasti en tosta aamusta pysty toimintaa karsihin jotta pystyysin nukkuhun joitain minuutteja pitempään. 

Isompi ongelma täs on ollu se, ku muksut tietty on pitäny herättää aika varahin, jotta voisin olla töis seittemän tienoolla. Sittehän tenavat nukkuu päiväkodis ku murmelit ku lepoaika koittaa, ja sen jäläkeen on turha kuvitellakkaa, että ne ehtoolla nukahtaas ennen kymmentä. Eli jos ehtoosin halajaa jotaki niin sanottua omaa aikaa, ni se on suoraa pois yöunista ja niinpä ku kuvittelee ihan pikku hetken vaan rötvänneensä sohovalla tai vaikkapa käylähtäneensä pikaseen saunas, ni hupsista saatana, kellohan on ykstoista, jos ny heti menis maate ni kerkiääs justiin sen kuus tuntia nukkuun! Hip hei!

Mainittakoot myös viä, että oli ne yöunet minkä mittaset hyvänsä, ni harvoin sitä aikaa saa viettää yhteen putkeen tainnoksis, ku Sisu tuppaa lähes joka yö viereen nukkuun. No, kyllähän se on ihan kiva unikaveri sillon kun se ei kauhiasti kiepu ja potki taikka revi peittoo pois päältä, mut kyllähän just tommosta pientä lieveilimiöö on aika usein havaittavis ku ÄssäHässäkän saa kainaloonsa.

Tää univaje näkyy mukavasti muun muas siinä ku tukka varisee päästä ja mielen valtaa (väsymyksen lisäksi) ihan tajuton makianhimo ja sille ku antaa vallan, ni mikää mikä sisältää sokeria, ei tasan oo turvas - paitsi tietysti meikälääsen turvas, sinnehän ne sokerijutskat päätyy alta aikayksikön. Ja siitähän seuraa luonnollisesti se, et paino nousee ku raketti. 

Ja onhan se ny muutenki vittumaista ku joka kääntees tuntuu siltä ku joku olis sujauttanu aivojen tilalle jähtynyttä puuroo ja vaihtanu raajoihin veren tilalle lyijyä.

Kunpa mä olisinki selekeesti joko aamu- tai iltavirkku, mutku mä oon kumpaaki. Okei, aamuherätykset ottaa aivoon lyhkästen unien päälle mut kyllä sitä vaan päivän parhaat tunnit noin niinku työnteonki kannalta on päivän alakupuolella, ja iltapäivästä taas pää alakaa olla siinä mallis, että airanseipääski on enempi virtaa. Joskus kolomen-neljän mais ehtoopäivästä on ihan tuskaa koittaa olla hereillä, ja ku just siihen aikaan yleensä on matkalla töistä kotia, ni hiukka joutuu nipisteleen itteensä ja meleki pureen kieleensä ettei nukahtasi ratin taa. Sitte ku ehtoo tulee ja etenki se hetki, ku muksut on viimein menny nukkuun, ni tottahan sitä sitte valavoos vaikka kuinka - kuten nytki taas valitan plokihin, kuinka ei kerkiä nukkuhun, koska piti kiriottaa plokihin nukkumisen vähyyren vittumaisuuresta. 

Mut huomisesta koitetaan vähä uutta päiväjärjestystä. Lykkään aamuherätystäni, muksujen hoitoon viemistä ja töihin menooni ny ens hätään puolella tunnilla. Äijä samate rupiaa menehen töihin seittemäks eikä puoli kuutehen. Koitan jättää aamuhäslingistä pois kaiken minkä siitä voi pois jättää. Katotaan, jättääkö mukulat päiväkodis nukkumista vähemmälle - sittehän homma kusee taas, jos ne erelleenki nukkuu siä täyslairallisen ja rupiavat menehen yöunilleen entistäki myöhemmin (ja kyllä, aiheesta on päiväkodis puhuttu monestikki, mutta...)! Mut tärkeimpänä, koitan ny järjestää ittelleni pitempiä yöunia, koska tää nykykuvio vaan ei toimi, vaikka mä niin mieluusti muuten menisin töihin seiskaksi. Mut jospa sitä pystyis vähä parempaan panostukseen niin työs ku kotonaki jos olis vähä vähemmän vihannes. 

Vihanneksesta tuli mieleen jotenki toinenki juttu, meinaan vähä liittyen tähän uniremonttiin, aattelin yrittää saneerata nää joulu- eiku syys- eiku elämäkilot pois synttäreihin mennes. Pari kuukautta siis olis aikaa ja kiloja pari kolome. Ei siis pitäs olla ees paha rasti, ku vaan sais pirettyä mielihalut kuris. Kulunu viikonloppu oli ainaki esimerkillisen HUONO siinä mieles :D Tän päivän loppuhuipennukseks viä oikeen mättäsin naamariin kaapista loput, mitä oli avatus suolapähkinäpussis. Et olis sit a) naama maharollisimman pelottavasti (motivoi paremmin tsemppaahan?) pöhöttyny aamulla ja b) maharollisimman vähä houkutuksia kaapis väijymäs. Niinku tupakkilakkolaisillaki, eihän siitä lakosta tuu mitää jos jätät jonku avatun röökiboksin johki kaapin perälle huuteleen sun nimees. 

Mut nyt nukkuun ja vastaanottaan huomisesta alakava uus elämä. Jos heti nukahran, kerkiän nukkuun seittemän tuntia!