S'on moro pitkästä aikaa!

Hiukka reilu vuosi kerkes vierähtää erellisestä kiriotuksesta. Täs välis on usiampi asia jos ei ny aiva kääntyny katollensa ni vähintäänki lähteny hakehen uutta suuntaa. On ollu sateista kesää, synkkää syksyä ja pimiää talavia mutta nyt taas, vähitellen, kevättä kohore mennään. Siltiki, vaikka justiinsa ku kävin pyöräälemäs ni sain ristuksenmoisia rakehia päin pläsiä. 

Mun on pitäny monet kerran aijemminki palata elevyttään tätä plokiani mutta tämä on kans yks niistä asioosta jokka on vähä kaivannu uutta suuntaa. Jotenkaa en halua kiriottaa tänne juttuja joittenka tähäre esimerkiksi jäläkikasvu saa vähä isompana hävetä silimät päästänsä, eikä ny oo tarkotus että kukaa muukaa joutuus noloottelehen mun aivopierujen ansiosta, ku korkeintaan mä itte :D 

Aika usein nykypäivänä tulee torettua että maailma on täynnänsä kusipäitä sekä kusipäiren paskaa ja huomio kovin heleposti kiinnittyy vain siihen porajamiseen kuinka kaikki on päin v****a paitti k***i ni mä, ikuinen pessimisti ei pety -aatteen kannattaja, aattelin että mitäpä jos koittas kaivaa esiin oman arkisen räpellyksen keskeltä niitä asioita, jokka saa taikka on saanu mun hyvälle päälle. Suos rämpineenä on kuitenki mukava ku vihiroon huomaa että saa jalaan alle vähä kantavampaa mätästä. 

No, äläkää silti pelijästykö, että mä muka meinaisin tikahruttaa teirät jollaki vaalianpunasella lässynlää mussutuksella. Täs just toinen kissa koittaa viettää mun kans laatuaikaa ja onhan tuommonen kehräävä rontti mukava kaveri, mutta mikä pakko sen on puskia läppärin näyttöö niin että koko kone keinuu ja kuten ainaki useimmat kissanomistajat varmaan tietää, ni joillaki kissoilla on tapana osottaa luottamusta toiselle, milläpä muullakaa konstilla ku esittelemällä persettänsä. Nii, että se on tuommosten elukoittenki suhteen yhtä tasapainoolua hyvien ja huonojen puolien kans :D 

Huomenna meikäläänen on taas vuoden verran vanahempi ja merkkipäivääni lähären viettähän Kuopioon, työn merkeis kylläki. Pitäs saara ittensä järjestettyä lentokoneeseen aamulla jo ennen sianpieremää ja hiukan jännittää ku viimmeksi oon ollu lentokonees jotain +15 vuotta sitte. Ei mua siis se lentäminen pelota vaan se että mulla ei oo harmainta käryäkää miten johonaki lentoasemalla toimitaan! Onneksi kaverit on vähä evästäny mua ja oon käsilaukusta tyhyjentäny pois kaikki esineet jokka vois vähääkää muistuttaa joukkotuhoasetta, kuten kynsisakset ja -viilan. Nii ja hiuslakka, herrajjumala. Pitäs kai olla ihan iisipiisi, mutta kylä täs on ihan katastrofin ainekset kasas, ainaki mun pään sisällä. Jos mua joskus hermostuttaa lähtiä autolla Turkuun ihan tuttuunki paikkaan käymään ni hei miettikää, ny joku lentoasema ja käytännös vois sanoo, että ensikertalaasena asialla! Kun ny ei menisi mun Kuopion reissu siihen että mä matkustan lentsikan sijasta maitojunalla.