M'olin tänään kuoroharijotuksis ja mull'oli poijakki mukana. Ei laulamas tokikaa, vaikka noin niinku muuten musiikin ystäviä ovakki. Sällit kyllä innoissaan lähtee mun mukahani laulureeneihin, koska ne tietää, että silloon ne saa pelata Angry Birdsiä kännykällä. Ne oikeen kyselee pelihetken toivos, että äiti koska sä meet taas laulaan. 

Yks pelimanni-isukki oli kans ottanu mukaan flikkansa. Se ei ollu soitannasta eikä laulannasta millänsäkkää, seistä jäkitti vaan paikoollansa ja katteli ympärillensä, varmaan mietti että ristus etton sekalaasen oloosta sakkia. Mä kysyyn siltä pelimannilta, että mistä nuon rauhallisia muksuja oikeen saa. 

Ei sillä, että tahtoosin enää yhtää enempää, mutta ku ittellä on kaks jokka on alituises liikkees ja äänes, ni se on aina yhtä häkellyttävää huomata kuinka jokku muksut osaa vaan OLLA. 

Ku harjoteltiin yhtä tulevan Turun Kiikurien 60-vuotisjuhlakonsertin kohtausta, meitä kuorolaasia ohojeistettiin, että vaikka ollaan siinä aika pienes sumpus, ni pitäs silti ylläpitää liikettä koko kappaleen ajan ja kuoronjohtaja käytti esimerkkinä semmosta ku klimppi käärmeitä luikertaa toistensa yrmpäritte. Jaa niinku mun lapset, kävi mieles. 

Pikkusällin päiväkotitädit joskus kertooli, kuinka Sisu tykkää rauhallisista leikeistä ja puuhailee pääasiassa ryhymänsä tyttöjen kans. Mä vahtasin monttu auki ja varmistin, oliko ny varmasti puhe mun lapsesta. Miksei se rauhallisuuren arvostaminen ikänä näjy kotona?? Aina samaa Jeesuksen kisaamista ja möyrästystä isoveljen kans. Ikänä ei tiä kumpi on majakka ja kumpi perävaunu. Vai onko se vaan jotain semmosta, että kotona ku on tuttu ja turvallinen ympäristö, ni siä voi estoitta päästellä menehen ja päiväkodis ollaan vähä enempi vieraskoriaa ja ku ympärillä on jatkuva härdelli pystys, ni on kivempi itte olla rauhallinen - ja säästellä sitte virtaa kotio, että siä jaksais paremmin pirrastaa? :D

Urholla varsinki aloillaan oleminen ihan nuon vaan ei onnistu millää. Korkeintaan joku lukeminen saa sen nauliutuun hetkeksi paikoollensa mutta kyllä se useimmiten vähintään sitte lukee ääneen. Joskus se tahto karttapallon sängyn viereen ja se tutkaili ja höpötti ääneen karttajuttuja kunnes simahti, ja kun se aamulla silimänsä auki sai, tai varmaan jo ennen silimien aukeemista, juttu jatku siitä mihkä se oli ehtoolla katkennu, eli alako esitelmä siitä, kuinka Turkista osa kuuluu Eurooppaan ja osa Aasiaan. 

No, mun äiti on kertonu, kuinka mun isoveli oli pienenä heleppo ku sen kans sopi lähtiä vaikka marjamettälle kaikes rauhas: istutti vaan poijan johki mättäälle ja se siinä mutaji itteksensä rauhas eikä lähteny mihkää viipottaan. Mä taas olin kuulemma aiva eri maata :D Niin että ei kai sitä tartte ihimetellä, jos kersat on vähä levottomia sieluja. 

Huomenna olis eskarin kevätjuhula. Kai se on sinnekki mentävä vääntähän porua :D Aika huikeeta, että huushollis on kohta yks koululaanen ja sitte toinen paahtaa kovaa kyytiä peräs alakaen oman eskariuransa. 

Täs viä loppuhuipennuksena ote yhyrestä tänehtoisesta jutustelusta:

A: Tehtäiskö joskus bussimatka Maskusta Turkuun?

U: Ja junalla voitaisiin joskus matkustaa. Niin tai raitiovaunulla!

A: No sitä varten pitäis mennä Helsinkiin, koska Helsingis on Suomen ainuat raitiovaunut. Joskus ennen vanhaan niitä oli Turussakin, mutta ne on poistettu käytöstä aikaa sitte.

S: Niin, ja sitten ne vietiin Helsinkiin.