Vappupäivä vuosimallia 2017. Väittävät että kevät keikkuen tulevi, mutta en täs oo viä kovin pahaa keinahtelua havainnu vaan kevät näyttäs tänä vuonna tulevan, noin niinku kelien puolesta, hyvin pitkänsitkiän hitaasti kypsymällä. Vappua ereltäny viikonloppu oli aika kupp... talavinen, lauvantaina olis voinu vaikka lumilinnan rakentaa ja vappuaattoaamuun heräätes oli lumi maas, joskin se päivän mittaan onneksi suli jo pois. Tänään oli sentään vähä toisenmoinen ääni kellos. 

Jokku on jo päässy päiväkausia sitte julukaseen Facebookis sinivuokkojen kuvia ja tänään sain mäki omin silimin nähärä sellaaset ekaa kertaa tälle vuodelle. Samaten näin kevään ensimmäiset perhoset! Enste bongasin pari sitruunaperhosta ja myöhemmin viä pari neitoperhosta. 

Tua vuoden takases, viimestä erellises kiriotukses uhosin että olis vähä uutta väriä tieros ja täs olis siihen liittyvä kuva, eli vuoden takaa mun syntymäpäivältä. Kun kerta toiseen olokavarteen olin ottanu kans perhosaiheisen kuvan, ni tasapainon säilyttämisen vuoksi myös toiseen olokavarteen oli saatava jotaki samanhenkistä. Pientä lisähaastetta toi se, kun tuos samas paikas ennemmin nökötti pikkunen kissatatska, mutta sinne se peitty aika kivasti, vai mitä?

 

tatska_kev%C3%A4t2016.jpg

Mutta joo, mä en tätä kuvaa suinkaa itte piirtäny, kunhan sanelin mitä ötököitä ja kukkasia siihen taharon ja Skin Craftin Uncle Henri hoiti loput. Idea kuitenki oli saada aikaseks jotain keväistä, ihan jo siitä syystä ku itte oon kevään lapsonen, ja kevät muutenki on vuodenaikana aika hyvin kiilannu samoille suosituimmuuslukemille syksyn kans. 

Luin jostain, että jonkun vanahan uskomuksen mukaan sitruunaperhosen näkeminen keväällä ekana perhosena tietää hyvää onnea kyseiselle vuodelle ja sitte taas jos ekana näkeeki suruvaipan, se tietää surua ja onnettomuutta. Vaikka tuo suruvaippa tuos mun käteni kuvas on iso kun mikä, ni silti haluan uskoo että elämäs on kuitenki niitä hyviä asioita aina enemmän ku huonoja. 

Viimme keväänä se eka perhonen, minkä näin, oli justiinsa suruvaippa. Tänä vuonna sitte taas oli sitruunaperhosen vuoro :) 

Yleensähän mä en usko mitää tommosta höpöhöpöpaskaa, mutta johtuko sitte kauniista säästä vai mistä, mutta sen perhosen nähtyäni tuli kuitenki sellanen hyvä ja luottavainen fiilis. Vaikka välillä tulee lunta sillon ku sitä vähiten tarttis, ni paistaa se aurinko siihen risukasaanki (mistä tuliki mieleen, että tairanpa värjätä tukkani viä tänään). 

Tenavat oli vissiin sitte taas sitä mieltä, että kevät ei tuu iliman kunnon kevätflunssaa, ja niinpä huomispäivä vierähtää kotosalla ku nuoree sälli oli viä tänään kuumeinen. Ja kun täs ny on vapun ratooksi koholittu sipsiä yhteisestä kiposta sekä kilipaa räitty samoihin ilimapalloihin, ni ei tartte olla kaksinenkaa perhosista ennustaja ku tietää, kellä tää seuraavana noukka vuotaa!