Tänään oli jännittävä päivä. En tiä huomasko sitä meirän perhees muut kun mä, tai ainaki mä olin se joka heräsin keskellä yötä ja valavoon kaikenmoisia asioota pähkäälleen ties kuinka kauvan ennenku sain unen päästä taas kii. Tänään nimittäin alako Urholla koulu sekä Sisulla eskari!

Sisu oli hyvinki reipasta miestä ensimmääsenä eskariaamuna, johtuen varmaanki siitä että tilat ja suurin osa eskarikaveriista sekä eskarin aikusista oli jo etukäteen tuttuja. Urho sentäs vähä kiemurteli siinä kohtaa ku piti järjestyä jonohon orottaan pääsyä koululuokkahan, mutta pahimmat paniikit oli selekeesti selätetty koulun tutustumispäivänä jo tua keväällä. Mut sinne vaan Urhoki lopulta marssi koulun ovesta sisälle jonon etunenäs. 

Kun sitte kyselin ensimmääsen koulupäivän fiiliksiä, ni poika oli vissiin ollu vähä häkellyksis enimmän osan päivää kun se vastas suunnilleen kaikkiin mun kysymyksiin, että "en minä muista", mutta kun kysyyn että mitä teillä oli siä ruokana ni ruokalista oli huolella opeteltu ulukoo sentään :D Perunootten kuorimista poika ei oikeen ollu arvostanu, olis vissiin pitäny vähä reenata etukäteen kotona... no eikähän siitäki viä hyvä tuu...

Läksyksi oli tullu pieni väritystehtävä ja Urho raskaasti huokaillen tarttu toimeen ja tuskaili, kuinka läksyt on tylsiä ja että Tupu, Hupu ja Lupukaa ei pirä läksyystä. Koitin muistuttaa, että s'oot Urho etkä Tupu, Hupu taikka Lupu. En viittiny lannistaa nuorta miestä aiva täysin uhoomalla, että tuo yks pikku värityskuva ny oli vasta pientä, että jatkos läksytehtäviä tulee varmasti olehen enempi ja vaikiampia. No, jos vaikka jotku kirjain- ja laskutehtävät maittaas paremmin ku kuvataiteilu... näin ainaki vois ounastella, jos lapsi on yhtää äitiinsä tullu.

Sisu ilimotti hyvin reteesti, että "minun päiväni meni ainakin TOSI hyvin" ku sitä tultiin hakehen eskarista. Uuret eskarilaaset oli saanu luetella toiveitansa, että mitä haluaasivat eskaris oppia. Ässällä oliki rima heti sopivan korkialla, kun se oli sanonu tahtovansa oppia jotain vierasta kieltä :) No tietty ku Sisuki jo lukee ja laskee ni ei muutaku ulukomaankieliä opiskelemaan.

Kielitairosta tuli mieleen, ku tuos yks päivä ku poijat taas oikeen riiteli jostaki, ni Sisu rähäjäs, että "Urho ei ole enää minun isoveli, ja minä muutan johonkin toiseen kieleen!" "Jaa ulukomaille? No kuinka meinaat siä pärjätä, ku et osaa ku suomee, ja ulukomailla aika harva puhuu suomea?" tierustelin. Jätkä mietti hetken ja tuumi sitte läksivänsä Etelämantereelle. 

Semmoset velikullat. 

Helevetti muuten mä ratkesin riemusta, kun aukoolin Urhon reppua ja tsekkasin, mitä sinne oli päivän aikana päätyny. No tuliterä aapinen tietysti, mutta VALAMIIKSI PÄÄLLYSTETTYNÄ KONTAKTIMUOVILLA!!! Pyörittelin aapiskukkoo epäuskosena käsisäni. Kirijojen päällystäminen on lahajojen paketoimisen ohella yks vihoviimesimmistä paskahommista mitä maa päällänsä kantaa, joten hiukanko kävi tajuton mäihä että ny ainaki yhyren kirijan päällystämiseltä on vältytty!