Mun piti kiriottaa tänne vaan mua ilahruttavista asioosta taikka sitte jostaki elämän enemmän tai vähemmän huvittavista sattumuksista. Jotenki tekis kuitenki nyt mieli kiriottaa, kuinka huomaa virran vähentyvän ku kesä on menny. Loppukesästä sai jotenki sata rautaa tulehen ja nyt on vähä et vittu antasko paskan olla, ei jaksa eikä huvita. Onneks sentään siitä saa usein hyvän mielen ku pakottaa vaan ittensä liikenteeseen silloonki ku vähiten kiinnostais. 

Tekis mieli itkee sitä kuinka poika ilimotti, että hän haluais "perua koulun", että kuinka siellä on huonoja sääntöjä, huonoja leikkejä ja välillä liian vaikeita tehtäviä. 

Tekis mieli itkee sitäki kuinka lapset yks ehtoo kysy, että miksei meillä oo käyny ketää vieraita koko viikolla. 

Katsokaas lapset ku teirän äiti on tämmönen imbesilli ja sillä on semmoset miniatyyrikokoset voimavarat aina välillä. Niin ja mainittinko et ruma ja paksuki se on, no se ny ei ehkä teirän elämänlaatuunne hirveesti vaikuta mut tulipahan ny mainittua ainaki, miltä nyt just tuntuu. 

Työmaalla on ainanen härdelli pystys. Tänään sentään sain kunnolla eteneen yhtä ikuisuusprokkista ja siitä niinku tavallaan tuli ihan hyvä tunne, mutta työpäivän päälle särki päätä niin saatanasti, ettei tienny kuinka päin olis ollu. Ja tuota päänsärkyä täs ny on päässy nauttihin viimme päivinä tosi usein, et rupiaa jurppihin seki aika lailla. 

Sitte mä mietin sitä, että miks sitä tuntee aina olevansa niin ulukona kaikesta. Oli mihinä tahansa ni on se fiilis et täs on ny pariton määrä osallistujia ja mä oon sit aina se orpo piru. Ja välillä se on ihan hyväki, semmosina päivinä ku toivois ettei tarttisi puhua sanaakaa kellekkää. On kaikkia "älä osta mitään" -päiviä ja muuta paskaa, ni voisko olla joskus "älä puhu ääneen" -päiviä kans? Kaikki asiat vois hoitaa sähköposteilla ja viestejä lähettelemällä. 

Älä osta mitään -päivästä tuli mieleen, että sellasta tarttis varmaan vietää välillä ettei aiva tili kuivahra. On meinaan tullu tehtyä vähä taas kaikenlaisia typeriä heräteostoksia. Vein taas tavaraa myyntiin kirpparille mut musta tuntuu että oon kantanu kirppareilta kotio jo enemmän tavaraa mitä oon keriinny myymähän tai muuten vaan heivaahan pois :D

Mä harvoin saan mitää ittensä toteuttamispuuskia, mutta taas sain ja keksin, kuinka haluan ostaa lasisia säilytyspurkkia ja kerätä niihin jotaki kivaa pientä krääsää tai jotaki luonnosta haalittua rönää ja pistää koristeeks kämppään. Ja miksi tyytyä vähempään, mähän menin ja ostin laakista sitte kymmenen lasipurkkia. No toisaalta hyvä, ku kaks niistä on menny jo paskaksi :D Mut onpahan ny sitte riemulla tullu möyrittyä pitkin lepikoita noukkimas millon käpyjä, millon ruusun terälehtiä taikka millon pihilajanmarijoja. Varmaan myyn ne sit kirpparilla joskus ens vuonna ku kyllästyn. 

No, pientä lisähässäkkää on tulos ku hurahdin johki SuperDieettiin joka alakaa kohta, lisäks ens viikolla oon menos työhaastatteluun. Saa nähärä, johtaako kumpikaa mihkää mainittaviin lopputuloksiin. 

Ei muutaku kevättä orotellessa.