Otetaan sellanen ajatusleikki, että joku niinku muka oikeesti lukis tän tekstin. Ja sitte leikittäs semmosta että se kuvittelis, että ai ku kiva, nyt varmaan tulee jotaki piristävää ja positiivista tekstiä tympeeseen syksyyn. NO VITTU EI OO TULOS, positiivisuus on perseestä, pessimisti ei pety, antaa mennä ku on alamäki ja mitä näitä muita ny on! 

Olotilas taas huomaa mitä aikaa vuodesta eletään. Ei ny oikeestaan eres vituta ainakaa ihan koko sitä aikaa ku oon hereellä, mutta jos vaikka tajuaas nukkua enempi ni saattas ehkä olla aavistuksen verta vähemmän väsyksis, tai ainaki kerkiääs olla vähemmän aikaa hereillä kärvistelemäs tää saatanan pimiäs ja kalasias puonreijäs. 

Tänään ku ajelin töistä kotio ja alakoo jo olla tympäsevän hämärää, mietiin, että onkohan mihinää mualla päin mailmas marraskuu näin ristuksen rumaa ja ankiaa? Tää on varmaan vaan niinku se siirtymävaihe syksystä talavehen, mutta ku viimme vuosina on tuntunu, että se siirtymävaihe vaan venyy ja vanuu kunnes tuleeki jo kevät, ja huomaa että okei taas ollaan toises siirtymävaihees vartoomas kevään kääntymistä kesäksi kunnes saaki huomata, että no vittu joo syksyssä ollaan taas, mihinä ne reherit vuodenajat nykyään oikeen lymyylee??!

Jos oon koko aika umpiväsyny, jopa silloonki vaikka olisin vaihteeksi jopa nukkunu paritki hyvän mittaset yöunet, ni ei hirveesti naurata. Okei on seki omaa tyhymyyttä, nykki mä voisin painua pehkuuhin enkä kiukutella netis, mutta mä perustelen turhan myöhälle valavomiset sillä, että mä tartten ehtoosin vähä omaa rauhaa nollatakseni päänuppiani päivän melskeistä. Joo hyvin toimii saatana, pää on torellaki aivan nollas ympäri vuorokauren. 

En tiä onko se sitte tää väsähtäny fiilis vai yleinen vuodenaikaan liittyvä tympeily, ku muutun ihan apaattiseksi mörökölliksi. Mikää kivakaa ei meinaa kiinnostaa, lenkillä en oo käyny viikkokausiin ja ku tua joskus kesällä muhun iski joku ruusuhurahrus, ni se meni ohi jo aikaa sitte ja tekis mieli kaataa viemärihin joka ainua vähääkää ruusulle haiskakhtava tökötti. Itse asias teinki tänään just nuon yhyrelle ruusulitkulle, jota oli purtilon pohojalla pienet jämppeet. Mä niinku vähä eresautoon sen tuotteen saapumista tiensä päähän. Teki hyvää saada eres yks purnukka pois mun ylitäyrestä vessan kaapista, mutta se hyvä fiilis kesti puolisen minuuttia, vähä niinku kaikki muuki hyvän olon tunne, jos ny sellasen jostain onnistuu saamahan. 

Vietin eileen päivän kotosalla ku toinen sälli oli flunssaasena. Salaa mä vähä toivoin, että voi kun se tauti tarttuus muhunki, jos vois sillä livulla vaan nukkua pari päivää. No turha toivo, ainakaa tälleen keskellä viikkoo, sillä tulevana viikonloppunahan se räkäkuppa iskee jos on iskiäksensä, koska ollahan menos Isojoelle. 

Laarin tuulikaapin ovipielehen pitkän muistilapun, että mitä kaikkia tällä viikkoo pitikää hoitaa. No en oo muistanu kaikkee sittekkää. Tarttis kai raapustaa pitkin kämppää muutama lappu mihinä lukis, että tsekkaa eteisen muistilista. Ja sen jäläkeen ku mä tein muistilistasta ekan version, muistin viä kaks asiaa, mikkä siihen piti lisätä. No en ollu just sillä hetkellä muistilistan likellä ni sain tehtyä lisäykset viiveellä. Tai siis lisäykseN, nimittäin kerkisin unohtaa sen toisen lisättävän asian enkä tietenkää oo muistanu sitä viäkää. Vitun ärsyttävää. 

No ärsyttäähän täs ny kaikki, ku on väsyny ja pinna kiriällä. Tänään tuli kersojen kans joku jumalatoon kärhämä jostain Leegoilla rakentelusta ja ku pikkusälli nakkas hammasharjansa pitkin lattiaa niin että sitä hammastahanaa oli kans joka paikas, ni mun pinna katkes siihen paikkaan. En tiä kuka mahto olla sitte se kaikista lapsellisin kilipaa huutaja täs kämpäs. Joko se vuoden äiti -pokaali keriittihin tältä vuodelta jakaa?

Mut joo. Ei täs siis tavallaan mikää lopulta erityisen viturallansa oo, mitä ny vaan väsyttää ja vituttaa. Olo on niinku (perseeseen ammutulla) karhulla, hyvät rasvakerrokset hankittuna ja aiva valamis talaviunille, sillä erotuksella vaan että mitää talaviunta ei valitettavasti oo luvas. 

Kai tää "kaikki mut ei mikää on huonosti" -meininki on hyvinki ajan hengen mukasta. Mä oon torennu moneen kertaan, että Suomesta on luojan kiitos saatu torelliset ongelmat kitkettyä, ja nyt riittää virtaa räyhätä esimerkiks siitä, onko oikein kutsua tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Ja mitenkä huutava vääryys on, että joku on esiMIES tai kassaTÄTI. Mulla olis tähänki asiaan hyvä ratkaasu, voitaasko ainaki näin marraskuus kutsua ihan jokaasta henkilöä sukupuole(ttomuute)en, ikään, kokoon, näköön ja asemaan tuijottamatta nimityksellä KUSIPÄÄ, veretään vaan reippaasti kaikki tasa-arvoosesti samalle viivalle ja ollaan kaikki yhtä suurta persettä. 

RÄYH! Olen puhunut. Paree ku ei suorita oikolukua tälle loppusyksyn kirjainoksennukselle. Jos menis vaan nukkuun :D