Mä sain perjantaina kuulla töis uutisen, joka sai mun melekeen tippuhun tuolilta, alaleuvan klonksahtaan sijoiltansa, syrämmen takohon muutaman kerran ylimääräästä ja mitähän muita kliseisiä sanontoja viä keksiis kuvaahan sitä kaikkee yllättyneisyyren määrää... Olinpahan kunnolla ällikällä sekä puulla päähän lyöty, sekä lisäksi viä puusta puronnu ku menin kiriottahan nimeeni uuteen työsoppariin uuteen tiimiin siirtymisen tähäre ja sitte mulle kerrotaanki, että mun työsuhteeni vakinaistetaan!!!

Ja siis mitä tulee uuteen tiimiin, ni ei oo kyse siis sellasesta vaihroksesta että olisin hakenu jotain aiva uutta pestiä, vaan kyse on hommien ja ihimisten järjestelemisestä uurella lailla. Tehtävät tulee pysyhyn hyvinki samoina ku tähänki asti, jatkos kuulun vaan eri ryhymään mihkä ennen. Toki hilijaa mielesäni mietiin voisko määräaikasuuren muutos vakkariksi olla maharollista, mutta vähä isompi ääni pääsäni sano että älä unta nää, kumminki täs on joku yt-neuvottelupoliittinen koukero minkä tähäre mulla ei oo vuodenvaihteen jäläkeen enää töitä ensinkää. Enkä tosiaan aatellu että vakituistaminen olis ollu ajankohtasta nyt, vaan että asia olis (ehkä) selevitelty vasta lähempänä työsopparin loppumista. 

Tää on ihan helevetin isoo helepotus ku ei tartte toivon mukaan ihan hetkihin pohtia, että mitenkähän se olis taas tän työelämän jatkumisen kans. Sitte ku vaan joku päivä osais, ni vois katseensa suunnata kerranki hiukka kauvemmas tulevaisuuteen. Mistä mä nyt voisin haaveilla, ku ei tartte enää haaveilla vakituisesta työpaikasta? Mihkä mä voisin alakaa säästää, ku ei tartte säästää työttömyyren varalle?

Aktiivimallit sun muut, fuck you! Toivottavasti ei tartte enää seistä työkkärin uluko-oven takana jonos ja ku pääsee sisälle, alakaa kilipajuoksu jonotusnumerokoneelle! Ja toivottavasti ei enää tartte hypätä ammatinvalinnanohojaukses ja kuulemas lopuuksi, että "kyllä sä ihan oikealla alalla olet", ja että "jos olet kiinnostunut opiskelemaan jotain muuta, ni kato netistä eri vaihtoehtoja"! Niin ja toivottavasti ei enää tarjouru uutta tilaisuutta väsyneenä ja vittuuntuneena peruuttaa toisen auton kylykehen ku on lähärös kotio työkkäristä!

Vaikka töis on tosi kiireistä ja paikoon jopa raskastaki, ni kylä tää antaa vähä uutta mielenkiintoo työelämään ja elämään muutenki. Hei, nyt mä oon oikeesti osa jotaki yhteisöö enkä vieraileva tähti! Tulevaisuuren työnäkymistä märehtiminen ei käy syömäs työmotivaatioo eikä mielenterveyttä. 

Koitin muksuullekki selostaa kuinka mä sain hyviä uutisia töis perjantaina. Koitin ensinnäki kertoo jotenki ymmärrettävästi, että kuinka mulla olis ollu muuten töitä vaan vuoden loppuun asti tieros, mutta nymmä saanki olla pitempähän eikä oo mitää takarajaa määriteltynä! Sisu vähä kattoo mua pitkään, en tiä ymmärtikö puoliakaa mun sepostuksesta mutta ainaki se hyppäs mun kaulahan ja anto kunnon halauksen :) 

Jotenki tuntuu että vaikka sitä ei aina oo aiva varma että mitähän ristuksen helevettiä tää palapelin kuva oikeen esittää, ni onpahan ainaki kaikki palat paikoollansa!