Erellisen postauksen jäläkeen mä orotin ku kuuta nousevaa että tulis lokakuu että pääsis turhan tavaran hävitysprokkiksen kimppuhun. Harvoin sitä onki tullu orotettua, että tulispa lokakuu. No kuten arvata saatto ni tulihan se lopultaki, ja en tiä mistä tämmöseenki pimiään paskavuodenaikaan oikeen piisas intoo niin että kun tätä kuukautta on kaks viikkoo elettynä ni mä oon pistäny tai vähintään pistämäs roskiin taikka kiertohon 466 esinettä. Tavote koko kuukaurelle oli siis 496. 

Yks Ikeakassillinen lastenvaatteita meni työkaverille ja sitte olis pari vastaavankokosta kassillista muita rettuja, jotka menee joko johki keräyslootahan taikka kirpparille. Tai molempihin, jos eivät kirpparilla kelepaa kellekkää... Sitte olis myös yks Ikeakassi täynnä muuta kirpparikamaa ja ihan vitusti rojua on menny roskikseen suoraa. Vähä vaan meinaa olla tiukas nuo viimiset kolokytä poistoo, ku alakaa kohta kaikki paikat olehen koluttuna läpi niin että sellaset helepot hävitettävät on jo keksitty. CD-levyt taitaa olla viä kollaamatta, mutta en oikeen usko että sieltä löytyy kauhiasti semmosta mistä malttaas luopua, kerta ne on jo monehen kertahan peraattu aina ku oon sattunu varaahan kirppariloosia ittelleni. 

Ja kirppariloosista puheen ollen, en oo viä varannu paikkaa mutta kirpparilta lupasivat soittaa kunhan paikkoja vapautuu. Et jospa viä tänä vuonna sais kamat liikenteeseen, ennenku joulupukki tukkii vapautuneet nurkat taas jollaki sälällä :D Poijat jo toivo Pleikka 4:sta ja että sais sitte pelata Fortnitee, et tähän on tultu :O No, niin mäki yhtä lailla haaveilen uuresta kännykästä ku vanaha on ruvennu vittuulehen, enkä ny tarkota pelekästään sitä että puhelin ottaas tätä nykyä vaan ihan saatanan rumia selfieitä piruuttansa. 

Mut ihimeesti on virtaa piisannu, ainaki tähän päivään asti, katotaan mitä mieltä oon huomenna... Olin meinaan koko viikonlopun töis ja vaikka sinällänsä siitä jäi ihan hyvä fiilis että saatihin yks iso homma kivasti valamiiksi ja samalla kerkis rauhas teherä vähä muitaki pienempiä juttuja pois alta, tai jos ei pois ni ainaki etiäppäin, ni tänään oon kylä muistanu, mikä hienous on viikonlopuus vaikkei eres tekisi mitää erityistä. On meinaan tänään ollu semmonen olo melekeen ku krapula olis, paitti iliman että on ollu juhulimas (toisin ku viimme viikonvaihtees, ku olin ystäväporukalla ottamas Seinäjokee haltuun...). Ei oikeen meinaa hahamottaa että mitä viikonpäivää eletähän, ja arvakkaa vituttaako tajuta että huominen on MAANANTAI.

No, siinä mieles hyvä että tää työviikonloppu osuu just tähän ku ens viikolla on pikku syysloman pätkä, ei tartte kärvistellä työn touhuus muutaku keskiviikkohon asti ja sitte on vähä taukoo, sitte luvas on mm. laivaristeily tenavien kans ja sen sellaasta. 

Tää työviikko oli muutenki aiemmista poikkeeva, oli nimittäin iltavuoron vuoro! Lokakuu ei tuonu mukanansa pelekkää hävitysvimmaa vaan neljän viikon välein toistuvan iltavuoron. En oo ollu ajatuksesta mitenkää kovin innoissani, mutta ainaki oon nyt kokemusta rikkaampi siinä mieles, että en varmaan ikänä viä oo löytäny itteeni arkiaamuna hortoilemas sienimettästä ja viä tihkusatees perkele. Ja löysin mä jopa muutaman sienenki. Sitte kerkis nukkuhun vähä normaalia enempi ja töis sitte taas illat on ollu vähä rauhallisempaa ja on keriinny paremmin keskittyä asioohin jotka päivän hulinas pakkaa jäämään jalakoohin. 

Sitte tua sienimettäs rohkaastuin ja päätin elämäni ensimmäästä kertaa noukkia koivunkantosieniä! En viä syöny niitä joten en pysty sen enempää kertohon että millekkä maistuu tai että menikö lajimääritys sittekki päin vittua niin että oon jonottamas uutta maksaa elinsiirtojonos... No ei maar kylä mä katton olevani sen verta kokenu mettäpöyröö että tuun ne sienet joku päivä syömähän hyvillä mielen iliman että tarttee jännätä että mitä jos nää oliki myrkkysieniä. Ei ne  takavuosina pöhönäs päin kerätyt herkkusienekkää ollu valakokärpässieniä niin että itseluottamus on kohorillansa täs asias :D

Vuodenaikaan nähären tosiaan ihimeen hyvällä fiiliksellä matkas. On nähty ihania ihimisiä, kelit on ollu ihan jees, on saanu nautiskella sienestyksestä, kissa keherää vieres, poijat on kotona ja olo on rauhallisen tyyni. Toisaalta on niin väsyki ettei täs jaksa ruveta eres täräjään mitää. Kai täs vois siirtyä sänkyhyn maate kissan kans.