Voispa sanoo että marraskuusta on puolet takana, no onneks kohta on mut tää vitun pimee paskasyksy on tätä yhtä jäitten polttelua, paitsi ettei oo jäitäkää häävisti. Tihkua satanu monta päivää putkeen, rapa lentää ja on pimiää ku neek#... tarkotan siis että tontun puos. No jos tästä kurapaskasta pitää jotaki positiivista löytää ni eipä oo tarttenu taajaan skrapata tuulilasia. Sitä tuulilasia, johka sain syysloman aikaan kiven ja tuli komia halakeema. Jeppistä jee. 

Mä oon se ihiminen joka viä muutama vuosi sitte piti raakasti pilaa siitä, ku jokku pölijät virittelee jouluvalot joka puskahan jo loka-marraskuus. Nymmä oon yks niistä pölijistä, eileen justiin laittelin yhyret jouluvalot, nimittäin yksien jo aiemmin viritettyjen lisäksi. No oikeestaan ne ekat piti pistää ku takapihalta kyrvähti pihalamppu enkä jaksanu ruveta vaihtaan uutta lamppua siihen ni aattelin, että jos mä korvaan sen pihavalon tuommosella valopuuhässäkällä, ni voin lykätä hehkulampun vaihtohommelia siihen asti ku joskus keväällä huomaan ottaa jouluvaloni pois. 

Pennut nukkuu tyytyvääsinä painopeittojensa alla. Ittiä kans väsyttää ihan saatanasti, vaikka sainki tänään nukkua pitempään ku menin töihin vasta klo 11:ksi. Välillä on vaan semmonen olo, että ku aamupäivällä enste häsää mukulat kouluhun, hoitelee kotohommia, sitte käy pettymäs kirpparilla ku kerranki ku oikeen toiveikkaana ettii muutamia tiettyjä juttuja ei vahingoskaa löyry, sen jäläkeen on töis pitkälle ehtooseen, sitte kohta saaki touhata muksuja maate ja kaikki kilipaa umpiväsyneinä kohelletaan pitkin seiniä... Ni öö piti oikeen palata taaksepäin tätä lausetta ku meni niinku se punanen lanka hukkahan ja solomuhun... Niin että päivän päällle on vaan semmonen olo että haluaa hetken vaan olla, miettiä niinku Kaija Koo että tää on se hetki, ei multa mitään vaadita. Oksentelen vaan typeriä ajatuksia plokihini ja pohorin, että vitun ihimiset ku tukkii netinki kaikella paskalla, eikö se riitä että meret on jo tukittu muoviroskalla. 

Tuosta kirpparikäynnistä, tosiaan olisin ettiny vanahemmalle sällille kenkiä sekä ulukoilupökiä, mutta ei niin ensimmäisiäkää eres likimain sopivia tullu vastahan, vaikka asioin nimenomaan lastenkamppeisiin keskittyneellä kirpputorilla. No toisaalta kun nuota poikain kulutustottumuksia seuraa, ni oon havainnu että hirveen vähä ne jättää jäläkeensä enää kierrätyskeleposia housuja taikka kenkiä. Kirpparit notkuu vauvojen vaatteita ja pikkuneitien söpöjä mekkoja mutta jos näkee kirpparilla hyväkuntoset 122 cm taikka sitä suuremmat (ulukoolu)housut ni meleki sitä ensimmääsenä miettii, että tuos retus on oltava joku paha vika minkä tähäre son jääny nuon vähälle käytölle ja ny joku epätoivoosena vaan koittaa päästä siitä erohon. No, jos tuosta kirpparikäynnistäki pitää jotaki positiivista kaivaa, en löytäny eres mitää heräteostoksen arvosta sälää. Vaikken mä tiä onko se eres positiivista. 

Viimme viikolla oli kumpaaki sälliä koskevat palaverit koulus. Oli palijo hyvää sanottavaa, välillä vaan sai nipistää ittiänsä vaivihkaa reirestä siltä varalta että oon nukahtanu väsyneenä ja näjen unta, ja ku tajusin ettei se ollu unta ni kysyyn opettajalta että puhukko varmana ny MUN nuorimmaasesta, ku se kuulemma on koulus niin hyvin keskittyvä ja rauhallinen. Vanahempi taas on saanu luvan painatella matikantunnilla menehen ihan omaan tahtiinsa laskukirijaa etiäppäin ja tänään se juhulallisesti sanoo saaneensa syyslukukauren kirijan valamiiksi ja siirtyneensä kevään kirijahan. Että voi ihimisentaimi tykätä laskutehtävistä. Toisaalta niin se oli matikka munki lemppareita saman ikäsenä. 

Kolikolla on vaan kääntöpuolensa. Toimintaterapia. Tic-oireet. Motorinen levottomuus. Se, kun on koulupäivän jaksanu tsempata, ni kotona... kuvitelkaa paukkuserpentiini, semmonen pikku muoviruutta joka napakasti paukahtaa ja sylykee värikkäät paperimoskat ilimoolle ku narusta vetää. Mut ottaen huomioon, että pakkaus onki sen kokonen, joka käyttää niitä 122 cm ->  vaatteita. 

En juurikaa kotona jaksa kuunnella musiikkia, jos on tilaisuus kuunnella vaan hilijasuutta. Kissa kehrää ja tenava vähä nuhaasena kuorsaa, rauha on maas. Mä valavon, jotta pääkoppa sais levätä, vaikka pitääs tarjota unta myös keholle. 

Ostin tänään yhyren joululahajan. Sain siitä seitinohuen fiiliksen, että ehkä tästä taas nää jouluhommatki viä suttaantuu parhain päin. Kuka vittu on keksiny, että ku muutenki mieliala on pahiten perseellään, ni samaan kohtaan kalenteria on tukittu joku joulu, pitääs ideoida, ostella ja perkele PAKETOIRA lahajoja, koristella, siistiä, leipoo, kokkailla, näyttää ilosta naamaa, kuunnella irvistelemättä paskoja joululauluja... Laitetaanko kansalaasalootes pystyhyn, vaaritaan joulun siirtämistä, jos esimerkiks vaihtaas joulun ja vapun paikkoja päittäin? Ykspäivänen ryyppyjuhulua keskellä pimeintä talavia piristääs kummasti enempi ku monen viikon stressiputki, jonka päätteeksi viä oot lihonu jonku kuus kiloo. 

Mutta viä runsas kuukausi ni sitte... erävoitto... Päivät alakaa pirentyä...