Marraskuu vuosimallia 2018 on onneksi takanapäin. Muutaman kerran on jo luntaki nähty mutta tänään on taas tullu vettä ku Esterin puosta. Oikeen tympiää, pimiää ja märkää paskakeliä. Mut välttyypä jäisten lasien skrapailulta ny ainaki. 

Sen verta tuos viimme viikolla oli pakkasia että mukulat sai pukia kouluhun päällensä välikausihousujen sijaan toppapökät. Kun sitte ekan toppa-asupäivän päälle hain poijaat koulusta ni vanahemmalla sällillä oli housunpulttu kolomesta kohtaa puhki. Sikäli toisaalta ihime ettei ne housut ollu rikki perseestä ku niin innolla sitä tenavat lasketti pyllymäkee koulun pihas, ja tosiaan santa pilikisti ohkasen lumikerroksen lävitte siinä mihinä se niin kutsuttu laskumäki oli. 

Niin että rakas verottaja, kai ne palautukset kohta tulee, nimimerkillä lapseni tarvittee lisää talavivaattehia. Tää sama miehenalaku ku toppahousunsa reijitti, sai myös vähä aiemmin syksyllä välikausihousun poloveen reijän ja minä sitä sitte kätevänä käsityöihimisenä paikkaahan silitettävällä heijastinpaikkamateriaalilla... No kaks päivää meni ja niin oli paikaski reikä, ja ekan pesun jäläkeen paikkaki repsotti puoliksi irti. Huoh. 

No juu mun käsityötaitoni ja intoni rajottuuki aika hyvin siihen että ehkä kerran kymmenes vuodes innostun kutohon (kyllä, minä KUDON, en "neulo") jotaki rasoja tai sen semmoosta. Kaks vuotta sitte viimmeksi oli sellanen innostus päällä ku halusin teherä kuviorasat. Kun mä toisen sain peukaloo vaille valamiiksi, totesin että eihän tää saatanan kortsu eres maharu mun käteheni kunnolla ja syy siihen tais olla vähä kirees käsialas, ainaki siitä päätellen että bambusta valamistetut kudinpuikot oli kaikki aiva kierus. Saa ny nähärä koska sais sen toisen rasan valamiiksi, inspiraatioo orotelles...

On kuitenki tällä hetkellä pari harrastusta mistä saa roppakaupalla hyvää mieltä. Ensinnä mainitten harmoonin soittelun kansanmusaorkesteris. Vaikkaki siä tuntuu siltä että kaikki muut on siä jotaki fakiiria ja helevetin taitavia ja kokeneita soittajia ja mä oon yks vitun tumpula. Kerranki yks toinen hippasen kokeneempi harmoonisti kommentoi että mun tapa soittaa näyttää hänen silimäänsä vähä erikoiselta. No hei niin varmaan! Ei mulle kukaa oo ikänä sitä opettanu että mikä on oikeeoppinen tapa jyystää sitä soitinta, mä lähinnä näin vasta-alakajana koitan keskittyä siihen että opin kappaleet ja saan soittimesta irti oikeita nuottia. Hymyilin kauniisti ja vetosin vähäiseen soittokokemukseen. Soittotreenit on moneen kertaan piristäny paskempaaki päivää. Vitut tekniikasta, niin että antakaa mun nyt olla kuplassani jos mä kerranki hetkellisesti oon siä hilijaa tyytyvääsenä. Ja eikähän täs viä kehitytä. Ei voi ainakaa innostuksen puutteesta syyttää.

Sitte mä keksiin tuos toisen lepposan ajanvietteen, joka toimii näppäränä aivojen nollauskonstina ja välillä pistää jopa vallan hymyilyttään. Mä perustin mun toisen kissan nimis Instagram-tilin, julukasen itte jotaki höpö höpö kuvia kissoostani ja sitte oon ryhtyny seuraahan vastaavia instasivuja, jois julukastaan vaan kissakuvia. Kas näin, jos vituttaa ja haluaa ilahruttaa mieltänsä kattelemalla jotain mukavaa, ni Instagram esiin ja sitte vaan selataan näytöltä toinen toistansa söpömpiä kissakuvia! 

Et semmosta hömppää ku joulua kohti mennään. Hetkittäin tuntuu että ehkä mä taas jotenki saan kahalattua hengis ens vuoteen tän vuotuisen jouluhädellin läpi. Eileen sain joulukortit postiin ja paketoin pari lahajaa. Pari lahajaa pitääs viä keksiä taikka viimeistellä, muovikuusi pitääs pystyttää ja koristella, johki välihin tarttis varmaan tempasta joka vuotinen, puolipakollinen "leivo lastesi kanssa pipareita" -tuokio. Mitää turhaa siivousta en rupia tekehen kerta en tänäkää vuonna oo kotona jouluna. Eihän tää ny ollenkaa näytä siltä että täs olis enää mitää hätää ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta pitää ottaa huomioon että ku tätä joulusekoilua on hoitamas ämmä jolla menee kuppi nurin suurinpiirtein siitä ku postiluukusta kilahtaa mikä vaan lasku/lomake/perkele joka vaatii jotain ylimääräsiä toimenpiteitä justiin sinä päivänä ku kerkes aatella että tänään mä saan olla ihan vaan rauhas, ni tämmönen jouluun liittyvien touhujen klaaraaminen on oikeesti ihan vitun rasittavaa. 

No mutta kolomen viikon päästä on jo koko joulu ohitte että silleen! Kylä tää tästä taas!