Ja kappas vaan ku taas on mennä humpsahtanu kuukausi erellisestä ja siinä välis on joulu ja uusivuosiki jätetty taakse taas vaihteeks. 

Joulu meni perinteiseen malliin Isojoella mutta uuden vuoden olinki vaihteeksi Maskus ku piti mennä uuden vuoden aatoksi töihin. Mukulat ny viä viettää tän viikon porukootten riemuna, ja tarttis ajella niitä hakehen kotio viikonvaihtees. Mummon ja Papan onneksi joulupukki toi pleikkarin ni sitte ku alakaa palaa käämit ni muksut voi viihryttää ittejänsä pelikoneen kans :D Kuinkahan vaan saa kersat sopeutuhun ankaraan arkielämään taas ens viikosta, ku palataan vähä rajotetumpiin peliaikoihin sen päälle ku on saanu pari viikkoo elää ku siat pellos...

Noh, tämmöstä tää elämä on, arjen ja juhulan vuorottelua, harmi vaan että ne juhulahetket tuppaa häipyä äkkiä ku pieru Saharaan. Itte jo kalenteristani vähitellen rupian tarkkaileen että niin koskas se hiihtolomaviikko taas olikaa. Jos vaikka suksis vittuun tai jotain. 

Jotenki sitä odottaa vuoden vaihtumiselta jotaki hirveen radikaalia käännekohtaa, ihan niinku sellanen ny pätkähtääs tyhyjästä nokan etehen ja sitte ku niin ei tietenkää käy, ni olo on jokseenki haikee, että mitäs helevettiä nyt. Vuodet painaa menehen ja itte junnaa ku tikku paskas. 

Loppuvuonna oli muutenki aika tiivis rypäs kaikkee kivaa, parit rokkikeikat ja sen sellasta, ja ny ku ei tähän vuoteen oo viä näköpiiris juuri mitää huvituksia ni tosiaan huikasevin kiinnekohta mitä kohti täs ny silmimäluomet lurpallansa koittaa raahustaa, on justiin tuo pentujen hiihtolomaviikko, eikä siihen eres oo mitää tähärellisempää suunniteltuna. 

Ja sitte ku jouluressistä pääsi ni seuraavaksi on harrastusressi, ku helemikuun aluus on Kiikurien konsertti ja tammikuun aikana viä tuhannen ja yks harijotuskertaa. Jotenki motivaatio on kans menny sinne samaan paikkaan juhulahetkien kans, eli pieruna Saharaan. En tiä mikä tökkii, vai onko tää vaan tyypillistä talaven vitutusta. 

Talaven vitutusta lisää myös se ku peiliin vilikasee, ku loppuvuosi on aina tämmöstä saatanan massakautta. No oikeestaan ku vaakalla kävin eileen aamusta ni vaikutti siltä että se massakausi saatto alakaa jo alakuvuodesta. Mitäpä minä siihen muutaku ruoskiin itteeni taas uudella karkkilakolla ja koitan myös muutenki tipattoman tammikuun herkkuversioo. Eli en pidä tipatonta, vaan herkutonta tammikuuta. Ja ennenku näsäviisastelijat alakaa vittuilla, että mitäs kaikkee sä nyssitte lasket herkuksi että et kai vaan polttele suklaan tuoksusia tuoksukynttilöitä tai muuten sun lakkos lasketaan ittensä huijaamiseksi, ni sanonpahan vaan että antakaa mun ny ihan itte määritellä ja itte päättää millä tavoin parahiten ittiäni kiusaan. 

No, päivät on jo alakanu pirentyä vaikkei sitä viä mistää käytännös huomaakkaa, tän tammikuun ja helemikuun aluun ku saa tästä ny väkisin väännettyä ni jos vaikka sitte olis taas helepompi hengittää. Ainaki uskottelen ittelleni että näin se menee, vaikka kokemus on usein kyllä osottanu, että kun yhyrestä taakasta pääsee ni ei muutaku jonosta seuraavaa taltuttahan. Mutta niinku sanonta sanoo, raha ei tee onnelliseksi mutta on mukavempi itkee mersus ku bussis, ni vähä samalla idealla on varmaan kivempi ryömiä etiäppäin kevään heräätes ku ristuksenmoises pimeyres ja pakkases.