Enpä oo liiemmin jaksanu tällä viikkoo kirjotella tänne ku ei oikeen oo tapahtunukkaa mitää. Ei sitä aina jaksa ruveta tyhyjästä raapihin jutun juurta. Aattelin, että laitanpa ny koko viikon huikeen sattumussaldon saman otsikon alle, jos vaikka sais pienen pätkän tekstiä siten aikaan.
Jees, eli maanantaina kävin Helsingis haastateltavana siä yhyres rekrytointifirmas. Mulle selitettiin, että sitä mun tavottelemaa työpaikkaa oli hakenu joku satakunta tyyppiä ja noin kymmenen siitä määrästä oli kutsuttu Helsinkiin haastateltavaksi. Sitte siitä porukasta siä varsinaisella työpaikalla valkataan mieluisimmat työhaastatteluun. Saas nähärä, pääsiskö tällä kertaa eres sinne asti? Kaipa sitä voi yrittää repiä tyytyväisyyttä eres siitä, että on saran hakian seasta valikoitunu eres siihen kymmeneen, ketä "esihaastatellaan", et ei kai itteensä voi aiva hylykiönä pitää. Tosin mikää Top 10 -sijotus ei näillä markkinoilla muuten paljoo riemastuta.
Pitäs varmaan opetella paremmin kehuhun ittiänsä, niinku nuota haastatteluja varte. Meinaa mennä ihan jauhot suuhun ku käsketään kuvailla omaa luonnettansa ja omia taitojansa muutamalla sanalla! Ei varmaan herättäsi luottamusta jos enste funteerais kymmenen minuuttia ja sitte toteis olevansa joku ujo pieru, joka kyllä tekee työnsä niin ku on käsketty mutta joka viihtyy muuten mieluummin ihan omalla planeetallansa. Esimerkiksi tua Raision tehtailla työporukka koostu kyllä enimmäkseen ihan perusmukavista ihimisistä, mutta emmä oikeen päässy niitten kans pintatuttavuutta pitemmälle. No, jos kahavipöytäkeskustelut käsittelee jotain lasten / lastenlasten kaitsemista tai puutarhakukkien paris nysväämistä ni osallistu sitte semmoseen puheeseen, mikä ei vois vähempää kiinnostaa. Ja sitte jos huumorintaju on niin häveliästä, että jos joku vääntää jotain pippelivitsiä niin että ne rumat sanat sanotaan nikotellen ja kuiskaillen ja vitsin jälkeen porukka punastelee ja hihittelee vaivautuneena, ni voi jeesus. Niinpä kattoin siinä kioskis parhaimmaksi pitää törkyturpani enimmäkseen suljettuna.
Mut se "työ"asioista. Harpataan vaikka viikonloppuun, ku ei viikolla muuten tapahtunu mitää mielenkiintosta. Viikonloppuhan se sitä vastoin oliki yhtä julumetun huikeeta jännitysnäytelmää. Perjantaina kokkailin Ramin kans sapuskaa ja huuhrottiin ruuat alas punaviinillä kynttilänvalos. Klökiki maistu ihan hyvältä pitkästä aikaa ja kävästiin kurkkaamas, miltä yks keskustaan avattu uus baari näytti. Se oli aika äkkiä kattottu ja puoliltaöin oltiin jo kotona nukkumas.
Lauvantaina menin parin tanhukaverin kans vähä viihteelle, ajatuksena oli kylläki tulla ajois kotio ku tänään meillä oli aamuyhyreksältä harjotukset! Fiksuista ennakkosuunnitelmista poiketen olin kotona vasta lähempänä kolomee yöllä ja aamusta oliki silimät jonku verran ristis ku raahauruin tanssitreeneihin. Mut eilisiin olosuhteisiin nähären olo oli kumminki aika sierettävä, lähinnä väsy oli se pahin elementti, mut ei tanssies oikeen ehtiny pystyynkää nukahtaa. Nuista eilisistä kaveriista toinen ei selevinny treeneihin ollenkaa, et siihen verraten mä olin tosi sankari :D
Alakuviikosta päätin koittaa päästä testaahan tähän persaukisuuteen ihan uurenmoista lääkettä, meinaan ripulilääkettä. Ilimottauruin nimittäin koehenkilöksi johki lääketestiin, misä verrataan jonku ripsalääkkeen ja sen rinnakkaisvalamisteen imeytymistä jne. Tiistaiaamuna meen johki alustavaan tarkastukseen, misä selevitetään että sovinko koehenkilöksi. Ja jos sovin, ni sitte on luvas pari testijaksoo misä enste syörään lääke ja sen jäläkeen musta kupataan verta viiren päivän ajan. Ihanaa, mähän niin nautin verinäytteiren ottamisesta! Ihan niin paljo et hyvä ettei taju lähäre :P Testistä on sitte se ilo, että siitä saa rahallisen korvauksen. Ja arvatenki saa myös kovan vattan, jos jotaki varpusparvilääkettä joutuu syömään vaikkei ookkaa pakki sekasi... No, kaippa tiistaina seleviää, pääsenkö tuoskaa tienaamismaharollisuures "alakuhaastattelua" pitemmälle.
Jees, eli maanantaina kävin Helsingis haastateltavana siä yhyres rekrytointifirmas. Mulle selitettiin, että sitä mun tavottelemaa työpaikkaa oli hakenu joku satakunta tyyppiä ja noin kymmenen siitä määrästä oli kutsuttu Helsinkiin haastateltavaksi. Sitte siitä porukasta siä varsinaisella työpaikalla valkataan mieluisimmat työhaastatteluun. Saas nähärä, pääsiskö tällä kertaa eres sinne asti? Kaipa sitä voi yrittää repiä tyytyväisyyttä eres siitä, että on saran hakian seasta valikoitunu eres siihen kymmeneen, ketä "esihaastatellaan", et ei kai itteensä voi aiva hylykiönä pitää. Tosin mikää Top 10 -sijotus ei näillä markkinoilla muuten paljoo riemastuta.
Pitäs varmaan opetella paremmin kehuhun ittiänsä, niinku nuota haastatteluja varte. Meinaa mennä ihan jauhot suuhun ku käsketään kuvailla omaa luonnettansa ja omia taitojansa muutamalla sanalla! Ei varmaan herättäsi luottamusta jos enste funteerais kymmenen minuuttia ja sitte toteis olevansa joku ujo pieru, joka kyllä tekee työnsä niin ku on käsketty mutta joka viihtyy muuten mieluummin ihan omalla planeetallansa. Esimerkiksi tua Raision tehtailla työporukka koostu kyllä enimmäkseen ihan perusmukavista ihimisistä, mutta emmä oikeen päässy niitten kans pintatuttavuutta pitemmälle. No, jos kahavipöytäkeskustelut käsittelee jotain lasten / lastenlasten kaitsemista tai puutarhakukkien paris nysväämistä ni osallistu sitte semmoseen puheeseen, mikä ei vois vähempää kiinnostaa. Ja sitte jos huumorintaju on niin häveliästä, että jos joku vääntää jotain pippelivitsiä niin että ne rumat sanat sanotaan nikotellen ja kuiskaillen ja vitsin jälkeen porukka punastelee ja hihittelee vaivautuneena, ni voi jeesus. Niinpä kattoin siinä kioskis parhaimmaksi pitää törkyturpani enimmäkseen suljettuna.
Mut se "työ"asioista. Harpataan vaikka viikonloppuun, ku ei viikolla muuten tapahtunu mitää mielenkiintosta. Viikonloppuhan se sitä vastoin oliki yhtä julumetun huikeeta jännitysnäytelmää. Perjantaina kokkailin Ramin kans sapuskaa ja huuhrottiin ruuat alas punaviinillä kynttilänvalos. Klökiki maistu ihan hyvältä pitkästä aikaa ja kävästiin kurkkaamas, miltä yks keskustaan avattu uus baari näytti. Se oli aika äkkiä kattottu ja puoliltaöin oltiin jo kotona nukkumas.
Lauvantaina menin parin tanhukaverin kans vähä viihteelle, ajatuksena oli kylläki tulla ajois kotio ku tänään meillä oli aamuyhyreksältä harjotukset! Fiksuista ennakkosuunnitelmista poiketen olin kotona vasta lähempänä kolomee yöllä ja aamusta oliki silimät jonku verran ristis ku raahauruin tanssitreeneihin. Mut eilisiin olosuhteisiin nähären olo oli kumminki aika sierettävä, lähinnä väsy oli se pahin elementti, mut ei tanssies oikeen ehtiny pystyynkää nukahtaa. Nuista eilisistä kaveriista toinen ei selevinny treeneihin ollenkaa, et siihen verraten mä olin tosi sankari :D
Alakuviikosta päätin koittaa päästä testaahan tähän persaukisuuteen ihan uurenmoista lääkettä, meinaan ripulilääkettä. Ilimottauruin nimittäin koehenkilöksi johki lääketestiin, misä verrataan jonku ripsalääkkeen ja sen rinnakkaisvalamisteen imeytymistä jne. Tiistaiaamuna meen johki alustavaan tarkastukseen, misä selevitetään että sovinko koehenkilöksi. Ja jos sovin, ni sitte on luvas pari testijaksoo misä enste syörään lääke ja sen jäläkeen musta kupataan verta viiren päivän ajan. Ihanaa, mähän niin nautin verinäytteiren ottamisesta! Ihan niin paljo et hyvä ettei taju lähäre :P Testistä on sitte se ilo, että siitä saa rahallisen korvauksen. Ja arvatenki saa myös kovan vattan, jos jotaki varpusparvilääkettä joutuu syömään vaikkei ookkaa pakki sekasi... No, kaippa tiistaina seleviää, pääsenkö tuoskaa tienaamismaharollisuures "alakuhaastattelua" pitemmälle.
Kommentit