Kun täs ny on onnistunu jonku verran taas muuntaan tarpeettomia lastenkamoja rahaksi tai muuten vaan saanu jotain sälää tuupattua eteenpäin enemmän tarvitteville, ni sitähän vois vaikka iskee jonkumoinen haikeus, ku vauvatavaroista luopuminen merkkaa kuitenki yhyren elämänvaiheen jäämistä taakse. 

Jos mä aiva rehellinen oon, ni mä en kyllä tunne yhtää haikeutta. Hyvä vaan ku saa ylimäärästä kampetta pois nurkista ja mahtavaa ku lapset varttuu. Joo, kerrankos vaan muksut on pieniä mutta kyllä se mun mielestä on ihan tarpeeksi. Nykyään ku kuulee jonku tuttavan olevan paksuna taikka kun jolle kulle syntyy vauva, ni okei, onhan se ihanaa ja vauvat on kyllä söpöjä, mutta jotenki sitä samalla ku pääsee lausuun jotain vauva- tai raskausonnitteluita ni mielesäni mietin, että huh huh onneks ei napsahtanu enää omalle kohoralle! 

Aina välihin kuulee näitä heittoja, että "kai te ny viä tytön teette?" Juu ei teherä, ei enää minkää merkkistä! Kato ku tän perheruletin paikallisen version säännöt on niinki yksinkertaaset, että yks tenava on liika vähä mutta kolome on jo liikaa, ni ei siinä hirveesti jää vaihtoehtoja, että mikä sitte olis se sopivin määrä ;) Sitäpaitsi poika s'olis kumminki, jos mä lähtisin tyttölasta yrittähän. 

Mua vähä hämmästyttää se, kuinka monet haikaalee lastensa vauva-aikojen perään, tai toistelee, kuinka "se oli elämän hienointa aikaa, kun lapset olivat pieniä"! Onko mun muksut viä sen verta pieniä ja simppeleitä (???) hoidettavia, että tää on nyt sit niinku just sitä "hienointa aikaa", jota mä kaipaan sitte vasta ku poijat on jotain finninaamaasia mopoteiniä? Vai onko siitä väsyttävästä ja rassaavasta vauva-ajasta aikaa vasta sen verta vähä, ettei sitä tulis mieleenkää kaipailla? 

Vannomatta paras, ehkä mäki tosiaan muutaman vuoden päästä huomaan lässyttäväni, että voi kyllä se oliki niin ihanaa ja heleppoo, kun mukulat oli aiva pieniä, mutta tällä hetkellä mun mielestä parasta on muksujen kasvaminen, kehittyminen ja se kuinka ne oppii ja oivaltaa uusia juttuja. Sisu on jo kovin omatoiminen mones jutus, sillä on tosi tiukka "MINÄ ITTE"-hönkä päällä ja Urhon uusin taito on se, että se osaa jo kirjottaa iliman, että sille sanellahan taikka että kattois mallista, mikä kirijaan tulee minkäki jäläkeen. Sisu tietty ottaa mieluusti mallia Urhon numero- ja kirjainkotkotuksista ja se onki niin naamaa kun se osaa piirtää paperille seiskan :D 

Tänään sain netin välityksellä myytyä pois itkuhälyttimen. Kaupanteon jäläkeen vasemmasta silimästä purskahti vähä vettä. Varmaan kylymästä tuulesta johtu se.