Ku päivät kuluu pääasias muksujen kans ja niitten kans "keskustelu" on mitä on, ni omasta suusta ei kovinkaa usein pääse ulos mitää kuolemattomia lausahruksia. Sen sijaan Urho latelee vähä väliä ihan tahattomastikki lauseita, jokka pistää huvittahan. Laitetaanpa tähän ny muutamia paukahroksia tältä kesältä.

Heti tuorein tältä aamulta: Urho mutisi aamupalapöyräs: "Jeesus, Jeesus ei tule..." (on opittu yhyrestä PMMP:n kappaleesta.) Mietiin, että siinäpä hyvä ruokarukous.

"Vaippoja", sano Urho muovipäällysteisistä heinäpaaliista.

"Kaks matoa siellä", sano Urho ja viisas vadelmaa. "Ei siä mitää matoja oo, mä tarkistin sen!" vastasin. "Madot loppus", tuumi Urho.

"Painaa ämmää", sano Urho ku kaukosäätimestä semmosta nappia painalsi, misä oli M-kirjain.

Lisää vattuhuumoria: Noukin vattuja ja Urho nakko kiviä. Yks kivi suhahti ohi aika lähiltä ja komensin: "Katto ny vähä miten heität, äskeinen kivi osu melkein äitiin!" Ei vaikutusta, uus kivi lentää. "KUULITKO?" tähärensin. "JOO," kuulu painokas vastaus. Mut ei mitää tehoo, taas lenti kivi. Sitte Urho sanoo: "Kuulitko?" ja päästi raikuvan pierun.

Ja viä yks, tällä kertaa mustikkamettältä: "Iskä haisee pahalta". No, eihän tuo oo eres mikää vitsi :D

"Sika! Se on sika", sano Urho naapurin saksanpaimenkoirasta.

Yks ehtoo huikkasin ovesta Ramille ja Urholle, että tulisivat sisälle, cocktail-piirakat on valamiita. Tupahan tulles Urho huusi: "Ämmä piirakkaa!" (Mihin Rami jatkoo, että "voisin sanoo samaa!")

Ku Urhoo komentaa, ilimeisesti ilikeintä, mitä se osaa sanoo vastakommentiksi, on "Äiti töihin!"

Urhon käsitys piirtämisestä on se, että Urho latelee sanoja ja joku kiriottaa ne paperille. Yks päivä Urho pyysi: "Piirrä iskän pieru!"

Ja lopuuksi, tänään Urho ilimotti oikeen painokkaasti, ja monehen kertahan kesken ruokaalun, kuinka häll'on pippeli. Mietiin mielesäni, että kai tuo on sikäli ihan reilua ilimottaa, sillä oonhan minäki usein kesken ruokaalun tullu maininneeksi, jotta VITTU.