Otetaanpa tähän pieniä katkelmia viimme päivistä. Ne ei oo ihan kaikki tapahtunu vaan yhyren päivän aikana, mutta ehkä ne olis ainaki voinu tapahtua, koska nää on tällä hetkellä ihan perussettiä.

Yö: Sisu herää klo 2. Nousen ylähä, pistän vähä peittoo paremmin jätkän päälle ja taputtelen hetken perseelle. Jätkä rauhottuu. Löyn takasi omaan sänkyyn maate ja kun saan peiton päälleni, Sisun sängystä kuuluu taas YÄÄH. Uus peittely, uus taputtelu. Seisoskelua pinnasängyn vieres, kunnes kääpiö nukahtaa. Uus herätys parin tunnin päästä, tosin tönin Ramin hätihin ku en itte jaksa. Rami hoitaa homman ja huomaa, että herätyskello sois joka tapaukses ihan kohta, niin että vittujakos täs enää kannattaa koittaa palata nukkuhun 10 min takia. Sisu herää klo 5:40. Hei haloo kakara! Ei aikusekkaa herää huviksensa ennen sianpieremää jos ne on muuten nukkunu perkeleen huonosti!

Ku parisen viikkoo sitte päätin ruveta heräähän arkiaamuusin klo 6:10 keriitäkseni syömään aamupalan ihan rauhas muksujen viä nukkues, Sisu päätti ruveta heräileen aamuusin viimeistään klo 6... Ehkä kolome kertaa se on heränny vasta seittemän mais siihen, ku mä meen herätään Urhoo ja Urho kiukuttelee ja kirkuu ku paviaani.

Aamu: Ollaan ihan hyvin selevitty siihen pisteeseen, että kakarat on pukeis ja roudaan niitä autolle, ku vien Urhon aamuksi hoitoon. Mitä ny Sisu on saanu raivarit, ku jätin sen eteisen puolelle ja sulkeuruun Urhon kans hyyssihin, että sain Urhon aamupersepesun suoritettua iliman, että pienempi pöhkö uittaa näppinsä vessanpöntös taikka kollaa kaapiista ja laatikoosta kaikki roinat laattialle (oman suun kautta). Ku pistän Sisun istuimellensa autohon, en kerkiä ovia peräsäni sulukia, ku autosta jo raikaa YÄÄH! Poru jatkuu kunnes mä ja Urhoki ollaan autos ja auto käynnistyy. Päiväkodin pihas, niin mennen ku tullenki, takapenkiltä kuuluu taas YÄÄH ku vaan auto pysähtyy ja oon aikeis aukasta oven ja hui kamalaa, olla jopa muutaman kymmenen sekuntia kuopukseni kans eri puolilla autoo!

Kotona: Katton tilaisuuteni koittaneen, ku Sisu jää olokkariin tapittaan Pikku Kakkosta. Riennän siivoohon kissanpaskalootaa, joka on siis kodinhoitohuonees ja kodinhoitohuoneen ovella on portti, ettei kakarat olisi kans tonkimas kissanpaskoja taikka kapuamas pyykkikoneeseen. Ei aikaakaa, ku olokkarista jo kuuluu YÄÄH ja pikkukäppänä tunkee portille kirkuhun, ku äiti on portin väärällä puolella, vaikkaki n. 2 metrin pääs ja aiva näköetäisyyrellä! 

Päätän, että tänään kyllä on se päivä, kun Rami kiinnittää joka helevetin kaappihin ja laatikkohon lapsilukot, ku oon niin vitun kyllästyny joka välis kieltähän Sisua menemästä joka loodalle penkohon ja palautteleen tavaroota oikeisiin lootiinsa. Hirvee paskahätäki olis, voi kun sais senki homman hoirettua rauhas suljetun oven takana, mut jos ei halua kuunnella YÄÄH YÄÄH, paree antaa jätkänki tulla hyyskähän, vaikka se koko aika pyrkiiki laatikoolle, roskikselle ja allaskaapille. 

Lastenhuoneesta kuuluu YHYY, YHYY. Semmonen surkia "tulukaa ny kattohon, oon vähä pulas"-nyyhkytes. No ilimanko, Sisu on kiivenny kissantelineen alimmalle tasolle eikä osaa tulla alaha - eikä onneksi oo viä ehtiny yrittää alastuloo itte... Otan Sisun alas. Hetken päästä uus märinä: Sisu on tällä kertaa istumas keskellä Urhon sänkyä eikä uskalla sieltäkää koittaa tulla pois. 

Koitan kiriottaa päivän huikeista tapahtumista plokihin. Sisu roikkuu housunpultus ja kuuluu YÄÄH. Otan Sisun sylihin ja kiriotan tosi nopeesti ja näppärästi yhyrellä kärellä. Mut hei, jätkähän haisee ihan paskalta! Käyn vaihtamas vaipan. Ei se ny ollukkaa ku vasta kolomas paskavaipanvaihto tänään, ja eletään kuitenki vasta aamupäivää! Jatkan plokin kiriotusta. Sisu aukasee kiriotuspöyrän laatikon ja pemmastaa laattialle kasan valokuvapaperia. Hienoo! Mä en eres tienny, että meillä on valokuvapaperia. 

Iltapäivä jne: Sisu ei oo pariin päivään suostunu syömään mitää, misä on vähääkää kökkäreitä. Ilimeisesti on tulos lisää hampaita, mutta miksei ne saatanan leegot tuu jo esiin? Ikenet on päiväkausia punottanu sieltä sun täältä, mut mitää ei tapahru, muutaku et muksu muuttuu päivä päivältä (ja yö yöltä) vaikiammaksi. Rami tulee töistä ja mä tuuppaan Sisun sille maitopullon kera, et anna tuosta. Alakaa kuulua YÄÄH ja maito ei kelepaa. Mä kokeilen kans ja huomaan, että ei se oo maito joka ei kelepaa, vaan se joka maitoo tarjoilee. Huokaus. 

Sisu menee päiväunille ja yöunille vähä saman kaavan mukaan: sylitellään olokkaris, kunnes jätkä alakaa olla nukahtamas. Sitte pikanen siirto pinnasänkyyn, että Sisu nukahtas vasta siä eikä sylis. Välis jätkä simahtaa heti, välis taas jätkä alakaa heti kitisehen tai vaihtoehtosesti pinkasee pystyyn ja on niin pirteenä, ettei mitää rajaa. No, kävi miten kävi, mut jos jätkä ei heti nukahra, ni sängystä kuuluu samantien YÄÄH ku yrität hiippaalla kamarin ovesta pihalle. Sitte seuraa noin puolen tunnin taistelu, et miten vaiennetaan pikkujätkä ja saadaan se viä nukahtaanki. Yleensä se vaatii vähintään patsastelua pinnasängyn vieres, joka onki niin saatanan hauskaa hommaa yöunille mennes, ku pimiäs kamaris pitäs vaan istua möllöttää ja orotella, että kakara uuvahtaa. 

Mut takasi päiväunihin. Eilisestä alakaen aateltiin koittaa, joko Sisu pärjäis yksillä päiväunilla. Ku tuo nukkuhun laittaminen on tommosta jeesuksen säätöö ni olis kiva, ettei sitä tarttisi teherä ku kaks kertaa päiväs - ja jos vaikka yöunihin tulis vähä jotaki tolokkua, ku ei päivällä nuku liikaa. Eileen Sisu heräs kesken päiväunien kiukkusena ku perkeles, no kyllähän se uuresta nukahti mun sylihin. Huilattiin siinä sitte kimpas sohovalla pienen aikaa. Mut ei se ainakaa yöunia pirentäny, vaan tehtiin oikeen joku ennätys tos aamun aikaistukses jumalauta. Voi olla, että tänään tuo ipana täytyy kuitenki taas pistää nukkuhun kaks kertaa, kun se meni heräähän puoli kuuren jäläkeen. 

Mut joo, pitäs koittaa ny jaksaa, ku muksu tekee hampaita ja on taas vaihteeks nuhanenki. Mut ku tuntuu, että tuo nuhasuus tai joku muu riesa on päällänsä useemmin mitä on nuota niin sanottuja normaalia päiviä! Ja pitäs kai arvostaa sitäki, että mä oon eres jollekki niin korvaamaton, että jos mä puikahran jonku oven ulukopuolelle, ni heti pitää porata mun perähän. No sori, se on kyllä lähinnä vaan rasittavaa eikä todellakaa ihastuttavaa.

Mä NIIN haluaisin välillä töihin! Tai edes jonnekki. Vaikka rauhas sinne paskalle. Mut eipä oo töitä, ja paskahätäki yllättää aina sillon, ku Rami ei oo kotona.