Eileen sattu maailman kahareksas ihime: mua pyyrettiin työhaastatteluun!

Jostain kännykkänumerosta soitettiin mulle kaks kertaa ja kummallakaa kertaa en pystyny vastaahan ku oli hieman käret (ja mitta) täynnä tota yhtä 1,5-vuotiasta. Aattelin, että kai se taas joku lehtimyyjä tai muu turha on, mut koitettiin kumminki kattoo, saako numerotierustelusta sillä numerolla mitää tietoo ja ihimetys oliki suuri, ku soittaja oliki ollu yhyrestä lannotefirmasta.

Miks joku soittaa mulle tuommosesta paikasta? Onko joku teheny källin ja koittanu mun nimis tilata sieltä jotaki pomminvalamistukseen soveltuvia tuotteita ja ny sieltä soitetaan että älä unta nää? Tuli vaan sattumalta mieleen erään viimme aikasen tapahtuman johorosta… No, mä soitin siihen numeroon takasi ku olin kuitenki varma ettei puhelu ainakaa millekkää puhelinmyyjälle menisi ja niin sitte osottautu, että ko. lafkas olis ollu työvoiman tarvetta ja olisivat tahtoneet mut haastateltavaksi: ”Pääsisitkö jo huomenna? Tai sitten ensi viikon alussa?”

Olihan tuo silleen ihan ilonen yllätys, etenki ku en koko paikkaan oo ikänäni työhakemusta lähettäny! Jonkumoinen usko palautu siihen, että ehkä, EHKÄ täs elämäs mulla vois viä olla maharollisuus työllistyä omalle alalleni. Tosin pelekkä työllistymisen MAHAROLLISUUS ei viä tarkota samaa ku työllistyminen, mutta onpahan ny jonkumoinen toivonkipinä kytemäs… ennenku seki sammuu…

Ikävähän se tietysti oli vain kirota mielesänsä, että minkä takia kutsu työhaastatteluun tulee just NYT, ku ämmä on maha pystys eikä olisi kykenevä työntekoon ku jonku pari kuukautta? Katotaan vaan, kun tästä reipas vuosi vierähtää eteenpäin ni kyllä saa taas olla lähettelemäs työhakemuksia eikä ketää kiinnosta.

Mä kattoin parhaaksi tunnustaa heti puhelimes siunatun tilani, sillä olis kai ollu aika turhaa lähtiä haastateltavaksi tämmösen mahan kans. Enhän mä tosiaan olisi pystyny olehen avuksi ku pari vaivasta kuukautta, jos sitäkää, ja kuitenki vähän pitemmäksi aikaa olis tarvittu, vaikkaki tuuraajaksi vaan mut kumminki. Pari kaveria jo kannusti että sinne vaan, ei raskauden takia voida jättää pestaamatta, mutta kai sitä ny työnantajalla on lupa miettiä sitäki, että jos hakija on paksuna, ni mitenkä kauvan se pystyy olehen työs ennen äitiyslomaa ja onko järkiä palakata joku, opettaa sille hommat ja kun se just ehtii oppia talon tavat, se jääki pois ja sitte saadaan kattella jollekki äitiyslomalaaselle äitiyslomasijaisen äitiyslomasijainen. Ja jos tuos kohtaa on vaara, että hakija nostaa mekkalan ku jätetään ottamatta töihin raskauteen vedoten, ni ei siihen varmaan kummallisia perusteluja tarvita, mistä MUUSTA syystä joku toinen hakija ny sattuki olehen sopivampi ;)

Juu, eli en viittiny lähtiä tekehen turhaa reissua 70 kilsan päähän. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ni ei täs vaihees pötsin kasvatusprojektia oo motivaatiokaa kovin korkialla. Tänäki aamuna hyvin nukutusta yöstä huolimatta oli kyl semmonen koko kropan kattava aamujäykkis päällänsä, että ei olis paskaakaa kiinnostanu nousta sängystä ylähä, saati jos olis viä pitäny haastatteluun ja pitkään ajomatkaan valamistautua!

Niin tosiaan, tuo haastattelu olis ollu Uudeskaupungis asti. Olis siinä aika siivut ajamista mennen tullen. Vaikka mä luulen, että viimeistään joskus ens vuonna ku äitiysloma loppuu, oon niin epätoivonen ja mökkihöperö että oon valamis kulukehen töis vaikka UudesSEELANNIS jos ei muu auta!!!