Tää on kyllä ollu niitä päiviä, ku ei olisi pitäny nousta ylähä ollenkaa. Harmi vaan, että se ei ollu aamutuimaan mikää vaihtoehto.

Oikeestaan peli oli menetetty jo eilisen puolella, ku piti koittaa saara poikaa unten maille. Meillä oli lievää erimielisyyttä siitä, että nukutaanko vai ei, ja jos pikkumies on vakaasti päättäny mieluummin rähjätä ja kitistä ku nukkua, ni minkäs teet. Kyllä siinä jo meinasin ittekki ruveta rähjäähän ja kitiseen, ku väsytti ittee niin saatanasti, sitte riipi kuunnella ku penska huusi keuhkojansa pihalle eikä ollu oikeen hajuakaa, mistä narusta olis kannattanu vetää että sais sen ulinan loppuhun :( Ramin kans oikeen joukkuees koitettiin tuota hyssytellä ja tarjota syömistä ja sitte oltiinki jo hyvän matkaa tän ihanaisen päivän puolella kun pänikkä vihiroon sammahti.

Normaalisti meillä öisin heräillään noin parin, kolomen tunnin välein vaatihin ruokaa. Ruokintatauosta seuraavien unien alakuun menee aikaa parhaas tapaukses puolisen tuntia, mutta välihin menee tuntiki ja jos oikeen loistavasti menee, ni jätkä saattaa valavoo pariki tuntia ennenku suostuu nukahtaan uuresta. Viime yönä se pitkä valavonta osu onneksi sinne yön alakupäähän, ja loppuosa meniki sierettävämmin.

Yöunihin ja muuhunki olemiseen on tuonu oman kivan pikku lisänsä tällä viikolla pojan nuha. Sitte musta tuntuu, että hyvän ja tuotteliaan maitotehtailun aluun jäläkeen mä oon vissiin kuivumas. Lisäks meirän ensimmääset kestovaippakokeilut on toistaseks päättyny siihen, että jätkä on kainaloitansa myöre kuses meleki saman tien, ku semmosen vaipan on päällensä saanu.

Aina ei tietystikkää kaikki voi mennä putkeen, mutta täs viä jotenki syyttää itteensä kaikesta kämmäilystä, ihanku se olis mun vika että joku perkeleen kestovaippa ei imekkää litratolokulla kusta. Ehkä täs on vaan hiukka turhan väsyksis, niin että pienekki törmäilyt tuntuu maanjäristyksiltä ja sitä rataa. Ku vauva huutaa naama punasena, tekee mieli ruveta porajaan että mitä saatanaa mä taas oon teheny väärin kun muksulla on koko ajan herne (ja räkää) nenäs.

Sitte joka jeesuksen esine minkä mä oon tänään käteheni ottanu, on tippunu vähintään kerran ja yleensä johki paskaseen tiskialtaaseen tai kissanruokakupin keskelle. Ja ku koitan pitää jotenki langat käsis ja teherä erinäkösiä kotitöitä, mulla saattaa olla about viis hommaa yhtaikaa kesken ja kuvittelen olevani hirveen tehokas, mutta lopputulos on se että yhtäkää hommaa en saa valamiiksi asti ku sähälään vaan erestakasi ja unohtelen koko aika mitkä ne viis hommaa olikaa mikkä mulla oli kesken.

Järki siis lähtee, mutta kun tuo nappula leväyttää naamansa leviään hymyn virneeseen, vaikkaki varmaan ihan tarkotuksettomasti, ni ei siinä kohtaa jaksa ittekkää olla naama norsunvitulla :)