Terveisiä Rantaruottista! Kiva viikonloppu takana, vaan oli kyllä kivaa myös päästä oikeeseen SUIHKUUN just äsköön. Myös posliinille pyllistäminen oli vaihteeksi erittäin miellyttävä kokemus verrattuna tunkkaseen ulukohyyskään josa viä kerkiää kymmenen hyttystä pistään puohon vaikka kuinka koittas olla salamaa nopiampi.

Kunpa oliski vain ne kymmenen hyttysenpistoo persposkis, muttaku niitä on ympäri kroppaa jokunen kymmenen lisää :P Se hyttysten määrä (ja hyttysmyrkyn kulutus) oli aiva vammasta ja tänään naurettiin Ramin kans, ku se luki sitä Offipurkin varotustekstilitaniaa ja siinä ei suositeltu tuotteen levittämistä iholle eikä tekstiileihin... eli mihin helevettiin sitä olis sitte pitäny ruikkia, täsmätorjuntana päin hyttysen näköö vai?

Mut siis kaikenkaikkiaan oli ihan kivaa, kalaa ny ei taaskaa saatu muutaku pari onnetonta ahaventa. Kaipa kissat niistä ilahtuu. Veneilyn ja kalastuksen yrittämisen lisäks aika kulu syören, saunoen ja muuten vaan pihalla oleillen. Tuli siinä ny jokunen kalja / sirukka nautittua myös, mutta ainakaa mä en kyllä vai sanoo olleeni mitenkää jurrendaalis.

Kaverit sitte lähtiki jo lauvantaina jatkahan matkaa ja mä jäin Ramin kans uittahan uistimia meres. Ilimeisesti yks pieni hauen rääpäles kerran sattu haukotteleen just mun uistimen kohoras ja jäi sitte kitusistansa kii... Rami sen siittä sitte nyhti irti ja nakko takasi jorpakkoon uuden huulilävistyksen kera. Korua siihen lävistykseen ei kyllä annettu mukahan, se riitti että joku kala yhyren korun lunasti ittellensä Ramin vavan päästä.

Tänään viä aamusta käytiin nyppimäs marjoja. Mustikkaa löyty vähä nihkeesti, mutta pari mojovaa vattuesiintymää pelasti marjasaaliin! Noukittiin me samas muutama mettämansikkaki kippoihimme, oikeeoppisesti tietenki suoraa maantien reunasta. Ja tien lairas kasvo ne varelmakki. Mä totesinki Ramille, että ennemmin täs kuollahan viinaan ja tupakkiin ku siihen, että pari kertaa kesäs syörään kourallinen marjoja tienposkesta!

Ku palattiin marjareissulta mökille, oli Ramin porukat ilimaantunu sinne kesäloman viettohon. Keräiltiin omat kamppeemme ja pikkuhiliaa suksittiin vit... Turkuun. Päätettiin siinä sitte, että vietetäänki tää viikko Ramin porukoitten kämpäs, ku ens viikonloppu ollaan taas kokonaan pois ni ei tartte kissiä koko aikaa erestakasi raahata. Ja on täältä vähä lyhkäsempi polokia töihinki :) Ku tultiin tänne Anoppilaan, kissat enste luuli että kohta on taas kuljetuslootaan änkeeminen eres ja Kessuki luikki saunanlauteiren alle piilohon. Mutta kyllä ne vähän päästä hoksas, että me täältä olla viä mihkää menos. Ny kuuluu eteisestä jo taas tutut pöffäilyn äänet :)

Kiva olla melekeen kotona.