Jos vähitellen rupiaa tuntuhun ihan fyysiseltä painolastilta tää mahapallo, ni tilannetta tasapainottaa mukavasti tää henkisen (?), tai ainaki talourellisen puolen kuormitus ku eileen rojahti asuntoveleka niskaan!

Eli eileen käytiin pankis istuksimas sen verta, että saatiin asuntokaupat tehtyä ja velaan takasimaksu alietaan tietysti heti ens kuusta lähtien, ni ollaan kuivilla joskus 2030-luvulla :D Voi vaikka omien 50-vuotisjuhulien yhteyres kilistää myös asuntolainasta eroonpääsylle... Nuo laskelmat on tietty tehty sen mukaan, että sovittiin takasimaksuerän suuruureksi sen verta kohtuullinen summa, mistä pitäs selevitä sittekki ku meikä lopettaa työt ja rupiaa eleleen leviästi äitiysrahojen turvin. Kattoo jos mä viä joku päivä löyrän jotaki työtä, jos sitte olis varaa maksaa sitä velekaa takasi semmoseen tahtiin, ettei jäisi paljoo omille mukuloolle makseltavia.

Lainanotosta riemastuneena päätettiin tietenki, että ny ei sitte enää törsäillä turhan päite, ja tätä päätöstä juhulistin näyttävästi kaverin Partylite-kynttiläkutsuilla. Avioliittorauhan säilyttämiseksi on varmaan parasta, etten eres mainitte tilaukseni loppusummaa. Ramille toki ilimasin asian näin, että ostin ittelleni joululahajat :D Toisaalta, kutsujen emäntä anto meille lainaan ison kassillisen vauvanvaatteita, ni säästyypä joku penni ku ei joka rättiä tartte itte ostaa.

No, jos en ny varsinaisesti jääny plussalle kynttiläkutsuilla, ni eipä Ramikaa kaupasta lähteny rikkaampana, mitä oli sinne mennes. Toki aika harvoin niin käy muutenkaa, mutta äijä osti taas semmosen lastin virvokkeita viikonlopun mökkeilyreissuansa varte että pisti miettiin, että oliko se sittekkää menos sinne yksin vai oliko kenties koko suku tulos mukahan.

Yks rahallinen onnenpotku sentäs osu eiliselle: päätettiin syörä erullista ja terveellistä suomalaasta kotiruokaa eli tilattiin pitsat. Pitsaputiikis sattu olehen yks tuttu töis, jätettiin tilaus sille ja palasin noutahan lätyt hetken päästä. No pitsamaakareille oli käyny joku kämmi ja ensimmäinen versio oli meinannu palaa käntyksi. Tää tuttu syynäili mun mahaa aikansa ja tuli siihen tulokseen, että mä tartten kumminki enemmän syömistä ku ihimiset normaalisti, ni se pisti sen vähä kyrvähtäneenki pitsan meille onnistuneitten tekeleitten kaveriksi ja niin saatiin  kotio kannettavaksi kolome pitsaa kaharen hinnalla!

Mut joo, jos Rami tänään raijas kimpsunsa ja kampsunsa saaristoon, ni en mä jää paljoo sen huonommaksi, vaan raahaan perseeni ja mahani kaverin mökille. Mennään sinne tyttöporukalla vähä rentoutuun, ja mä orotan mielenkiinnolla, mikä on kaharen retkelle osallistujan rentoutumisen aste loppuehtoosta, ku molemmat on muutaman kuukauren ikästen muksujen äitiä eikä kumpikaa oo ihan hirveen montaa kertaa päässy viihteelle viimme aikoina. Mä sanoinki niille, että mä voin sitte häröillä ehtoolla kameran kans ja ottaa niistä kaikkia noloja kuvia kun ne on muutaman siiderin jäläkeen ihan töttöröö. Mut voi siinä käyrä niinki, että mun tulee uni jo hävyttömän aikasin ja muut saa rellestää ihan iliman että m'oon siinä vieres haukottelemas.