Urho menee huomenna ensimmääsen kerran päiväkotiin "oikiasti", eli mä vien sen sinne tuos ennen aamukahareksaa ja hajen pois vähä ennen puoltapäivää. Niinpä Urho saa siä huomenna ensimmääsen kerran osallistua aamupalalle. Syräntä jo ehti kylymätä, ku kerrottiin, että siä on joka aamu puuroo aamiaiseks. Urhohan on monien kokeilujen jäläkeen antanu aika hyvin ymmärtää, että hän ei oo puuromiehiä ensinkää. Erellinen kokeilu päätty niin, että ensimmäänen puurolusikallinen sai naaman meneen norsunvitulle ja toinen lusikallinen kaivettiin kauheen huudon säestyksellä omin käsin suusta pois. Mut onneks siä päiväkodis kuulemma on aina tarjolla myös mm. leipää puuron ohes ja sain huokasta helepotuksesta. Ei tarttisi poijan joka päivä olla näläkäsenä hoiros.

No, tänä aamuna päätettiin Ramin kans kerranki olla tosi esimerkillisiä vanhempia ja ruvettiin keittään ittellemme aamupalaksi kaurapuuroo, jos se vaikka lisäis Urhon kiinnostusta kyseistä mössöö kohtaan. Eihän siinä muuten olisi ollu mitää ongelmaa, mutta meillä oli käytettävis jotain muinaisina aikoina hommattuja kaurahiutaleita, kun mä viä jaksoin yrittää saara Urhoo syömään puuroo. Ja ku olin puuron syöttämisen lopettanu, tein aikani niin, että sekasin Urhon aamupalajukurttiin niitä hiutaleita. Se touhu puolestaan loppu siihen, ku joku aamu unenpöpperös kaaroin vahingos omaan jukurttiini niitä hiutaleita, vaikka piti leseitä laittaa. Söin sen sotkun kuitenki kiltisti, mutta totesin, että vittuako mä mukulaa tämmösellä kuralla rankasen joka aamu, ku ei se yleensä viä aamupalaan mennes oo keriinny eres kauhiasti teherä mitää, mistä sitä pitääs rankaasta.

Ne Urhoo varte hankitut kaurahiutaleet siis ei ollu enää omas pakkauksesansa, vaan olin kaatanu ne erilliseen muoviseen säilytyspurkkiin. Niinpä mulla ei ollu mitää hajua, mitä hiutaleita ne oli ja oliko ne kenties pika- vai normaalia hiutaleita. Ja oliko niis enää päiväystäkää jäljellä... Oletus oli, että ne olis ollu pikakaurahiutaleita, ja tuotemerkistäki oli jonkumoinen arvaus. Niinpä Kysyin Vittu Googlelta ohojetta näitten oletusarvojeni pohojalta ja pian löytyki yks ihan sopivan olonen. Rami kyllä vähä ihimetteli, että onpa täs olevana vähä hiutaleita veten määrään nähäre, mutta mä intin, että ohojees sanottiin näin ni koitetaan ny ainaki.

Olis pitäny olla varovainen, ku katto mistä mä sen puuro-ohojeen nappasin. Se oli joku saatanan kalorinkyttääjien sivusto, ja kun me sillä ohojeella koitettiin saada aikaseks puuroo, ni kattilas vaan pitkäs liemes orvot kaurahiutaleet ui ympäriinsä toisiansa huhuillen. Voi vitun laihruttajat! Kaipa siinä laihtuu, jos ei malta ruokiinsa käyttää muutaku vettä!!!

Toisen ohojeen Rami etti meirän luottokeittokirijasta ja johan rupes mittasuhteet vaikuttaan tavallisille ihimisille sopivilta! Erellinen keitos oli antanu viitettä siihen suuntaan, että ehkei me sittekkää oltu pelaamas millää pikahiutaleilla, muttaku koitettiin uurella ohojeella, ni jo kolomen minuutin kohoralla keitos alako tosissaan muistuttaa kaurapuuroo! Vau, mahtavaa!

Tasasin satsin mun ja Ramin lautasille, orotettiin että annokset vähä jähtyis ja ruvettiin särpihin. Mut mitä helevettiä, mitä tälle ny on tapahtunu? Mun lautasella oli ainaki tapahtunu jotain kummallista nesteen erkanemista kiinteestä aineksesta, ellei se sitte johtunu siitä, että mä olin lisänny puuron päälle sokeria. Puuron koostumus oli joka tapaukses muuttunu ihimeen rakeiseksi, mikä sinänsä ei haitannu, ku välillä törmää sellaseenki kaurapuuroon, jota saa ihan ällötyksen vallas nieleskellä, ku se on muuttunu joksiki ihime limamömmöksi.

Mut Urhoon se teki varmaan tosi hyvän vaikutuksen, ku me kilipaa Ramin kans epäluuloosina toljotettiin puuroannoksiamme, maisteltiin ja ääneen pohorittiin, että onkahan tämä ny syötävää vai ei, no joo ehkä tää ny ei ihan onnistunu viäkää mutta kai tän ny syöö ennenku selekäänsä ottaa ja niin erelleen. Rami onnistu sujauttaan pienen lusikallisen puurostansa myös Urhon suuhun ja siitäkös jo valamiiksi hieman helevetin huonontuulinen poika innostu ja tämä huusi kurkku suorana n. 5 min ennenku ilikes nielasta puuronsa. Ja sen jäläkeen oliki ihan turha tarjota jätkälle enää yhtää mitää.

Pitää varmaan huomenna varottaa päiväkodin tätejä, että ehkei kannata sitä puuroo koittaa antaa Urholle, jos ei halua, että heti aamusta alakaa asiat uuren hoidokin kans mennä päin helevettiä...